Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ai, ai, ai, kalua. Tulis, tiipelis, taapelis, tom, tom, tom! Tulis, tiipelis, taapelis, tom! Eikös vaan se ole Virveli, joka loilottelee täällä? VIRVELI. Pernales Olkkoseen tuota Kaisa muoria! Eipäs teitä ole näkynyt liikkeellä herran hepusiin hetkiin. Kas, kun pääsee noin vaan omin neuvoin juoksentelemaan. KAISA. Vaivaista pääsemistä! Hoh, hoh! Hyvää päivää sentään, Virveli vaari!
Minä tunnustan heikkouteni: en ole saattanut nähdä sinua tuntematta minuani vedetyksi sinun puoleesi. Kunpa vaan tämä löyhämielisyyteni ei tulis minulle kovin paljon maksamaan!
Ja jos tuo rohkeus nyt tulis' ilmi, Te tiedätten kuin mun ja teidän kävis. Ah! Tähän kirjeen lasken. Pois se viekää. Ikuinen salaisuus vaan meidän kesken Tää olkoon, teit' ei soimaa siitä kenkään. Mua rakastatte, rakastatte sentään! Se sanokaa, niin tyynesti mä kärsin. Himootte kunniaa. Jos oisitte Mua rakastanut, tätä työtä varmaan Te ette tehnyt ois. Teit' ylenkatson. Ah! Hyvästi!
Kun kaipuu vihdoin lakkaa kaipaamasta, Kun pyhä salaisuus, tuo alaston, Ei pirun juonta oo vaan Jumalasta! Lauluni. Lie lauluni liian aistillinen Ja uhkuva mehunsa mukaan! Tulis herätyshuutona kaikua sen Ja laulaa uljuutta rukkaan. Sepä lapsi on maiden lounaisten, Miss' Ithakan myrtti käy kukkaan; Jää Pohjolan karhuntaljallen Mun hehkuva viinini hukkaan.
KONRAD. Pyhästi siis lupaatte, mun herrani? HERMAN. Sen olen jo luvannut, ukko. KONRAD. Minä kiitän. HERMAN. Jos hän tulis, Konrad ilonen, mitä enkö antais minä! KONRAD. Ellei hän tule, pääni annan minä! TAAVETTI. Herra Fokas on tulossa. SELMA. Olkam valmiit! Hän onko jo läsnä? TAAVETTI. Eipä vallan. Tuolla niittukujalla hän tallustaa. HERMAN. Mutta kas sinä! TAAVETTI. Minä, herra?
Ja kun se laannut oli korvistamme, jo toinen tuossa pauhinalla tuli kuin ukkos-säällä jymy seuraa toistaan: »Ma oon, ma oon Aglauros kivettynyt!» Nyt hiipiäksein Runoniekan turviin taa enkä eteen askeleen ma otin. Ol' ilma hiljennyt jo kaikkialla. Hän mulle virkkoi: »Tuo ol' ohja kova, min tulis riittää rajaks ihmiselle.
Mut päivä tää nous helmasta yön, nous helmasta vaivan ja hengen työn, nyt alla arkisten huolien ja maalina taistelun nuolien tulis uusi ja voimakas luoda polvi, ja tehdä jättejä kääpiöistä ja kaartaa taivaalle laajempi holvi, ja päästää aurinko vuorten vöistä. Mut voimat mistä?
Tää toinen, vierelläin mi hietaa polkee, on Tegghiaio Aldobrandi, ääntä min vielä tulis kansain kunnioittaa. Ja minä, joll' on sama vaiva, olin Iacopo Rusticucci: vahingoittaa mua varmaan enin nurja puolisoni.» Tulelta turvassa jos ollut oisin, ma heidän luokseen alas oisin syössyt, ja luulen, oisi sallinut sen Opas.
Mutta minkätähden torelen tästä päälles, koska kaikki onnekseni kääntyi? PALVELIJA. Siis tulis sinun meitä kiittää, vaan ei kostaa, koska sinulle onnen saatoimme. KULLERVO. Kostossapa onneni, juuri siinä, että näin on käynyt: tästä jotain tehdä taitaan. I:N EM
Ajattelen laulua. Ja minä ajattelen linnaa ... se haraa vastaan kuin kilpikonna. Tiedätkö, mikä kilpikonna on, hä? Se on eräs kapakalan laji, näetkös, joilla on läpitunkematon kuori, ja niitä täytyy hiilillä paistaa, ennenkuin siitä lähtevät. Toivon että herttua pian tulis tänne, niin saisimme lämmittää heitä sekä maan että meren puolelta. Miltähän siellä sisällä näyttänee?
Päivän Sana
Muut Etsivät