Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Olen palvelija vaan, Metsän pieni hempukainen, Metsänpiiaks' sanotaan. Työtä tehdä saan ma vainen: Kuivat oksat katkoella, Suot ja nevat puhdistaa, Vuoret vöihin sitoella, Metsänpolut kaunistaa; Variksille pesät tehdä, Marjat syödä metsämiesten, Siman karhun suuta varten. Ja kun sudet lasta vainoo, Olla sille tuki ainoo. Aamuin metsän haltijalle Siman kokoon mahtavalle.
Nero, joka ei koskaan eikä missään osannut pitää kohtuutta, rakasti lastakin rajattomasti. Poppaea rakasti myöskin lasta, yksin jo siitäkin syystä, että se tuki hänen asemaansa ja teki hänen vaikutusvaltansa horjumattomaksi.
DOMITIANUS: Aulus aavistus välähti minussa ! Tasavaltalaiset! AULUS CAECINA: Tiitus on murhattu! Nyt meidän hetkemme on tullut! Oo, kun ei sitä meiltä vaan kukaan ottaisi! DOMITIANUS: Aulus auttaa meitä. Oo, Domitia, Domitia! AULUS CAECINA: Ei ole hyvä, että Rooma liian aikaisin saa tietää mitä me tiedämme. Domitia, hae Lysimaakos, tuki hänen suunsa. AULUS CAECINA: Berenice on tulossa.
Mutta nyt olette te oman äitinne ja hänen äitinsä ainoa tuki. *Paul.* Virginia kyllä saa rikkaan sukulaisensa auttamaan heitä. *Vanhus.* Rikkaat eivät välitä muista kuin niistä, jotka tuottavat heille kunniaa täällä maailmassa.
Niin kuusi kuin kataja ja honka ovat juuriansa kuulematta vuosisatain kuluessa humisseet toistensa korvaan uskon, että he kalliopohjalla kasvavat, joka ei ilmoisna ikänä sorru. Mutta tulee päivä, jona penger ei enää lisäpainoa kestä. Ensin vierähtää vaan joku kivi, joka tuki toista kiveä. Se oli ensimäinen merkki.
Sanalla sanoen: kaikille yhtäläiset surut ja vaivat näkyvät kaikkien kasvoilla täällä suuren parisilaislääkärin salissa. Viimeksi saapuneiden joukossa oli eräs vaaleaverinen, karkeapintainen, leveänaamainen talonpoika, joka tuki pientä ja raihnaista, kainalosauvan varassa kulkevaa poikasta.
Muist' yli kaikkia pyysi ja kiihti Gerenian Nestor vanhempiin vetoellen, tuo tuki, neuvo akhaijein: "Ystävät, olkaa miehiä nyt, ett' ei ylenkatsois ihmiset muut, kukin muistaen, kuss' ovat vaimo ja lapset, myös vara, vauraus kaikk', isä, äitikin, vaalijat armaat, viel' elon ilmoill' astuen tai manan unta jo maaten.
Hän pysähtyi, tuli uunin luo, istahti päättävästi toiseen nojatuoliin ja tuki leukansa nyrkin varaan. Näin kului pari tuokiota. Te olette siis karannut miehenne luota? alotti hän. Niin, vastasi Sinikka-rouva tyynesti häneen katseensa kohottaen. Ja siinä nimenomaisessa mielessä, etten koskaan enää palaja hänen luokseen. Ja tullut minun luokseni?
Esa kun näki, ettei tässä vastustelemisella pitkältä pääse, niin antoi luvan. Parasta se on, selitti hänelle Petun puhemies. Jospa sen tautta tuleekin yksi vihamies, niin eihän se muuta voi, kuin jos niillä saamisillaan sinua vähän ahdistelee, mutta on sinulla yhtä hyvä tuki tästäkin vävypojastasi.
Saloit' oudon äänen kuulen, Noin se kuului: "koi, koi, koi!" Korven laulajaksi luulen, Mietin: jotain uutta voin Kuulla Eipä! korppiraiska Huutaa vain kun loppuu haaska. Hurja lintu, tuki suusi, Katalaa ei kuulla voi! Kätköön vedä kurjat luusi! Etkö kuule: suloin soi Laaksoissamme satakieli, Siit' on valpas meidän mieli.
Päivän Sana
Muut Etsivät