Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Selin söi, selin makasi, Selin kaikki työt tekevi; Otti yöksi vierehensä, Antoi kyllä kyynysvartta, Kättä viljalta vihaista, Kopra hapsia harasi, Käsi tuiski tukkiani." Sairastaja neiti.
Poissa kova kuolema Hänet riisti mutta vielä Katkerampi, kamala Oli suru Joosefista Salaperäisyyksineen, Joist' ei voinut edes konsa Päästä täyteen selvyyteen. Oi, ne vuodet tuskalliset Kylvi lunta nivuksiin! Kumaraksi painui varsi, Ilo sammui kyyneliin. »Miksi Herra nämät sallit?» Oi ne synnit nuoruuden Muistui mieleen, polttavinta Tulta tuiski sydämmeen. Mutta nyt!
Iloisna Halli sinne tänne tuiski, Mut eukko sattui rotkoon lankeemahan, Myös ukko lankes, kuin men' auttamahan, Ja Halli raukan häntä vaan nyt huiski. Ei tyttö kuullut heidän huutoansa, Ei mykkä voinut avuks ketään huutaa, Nyt Halli parhaaks näki, mitäs muuta, Ruveta äänen heidän puolestansa. Ja Hallin äänen matkamies jo kuuli. Hält' avun saikin vanha kurja väki. Sokea! Rampa!
Sauhu, tuhka tuiski sieltä silmiin; Pihass' ol' vaan lato palamatta, Sinne läks' hän leposijaa saamaan. Oven suulle tultuaan hän seisoi, Kuullen isäns' ääntelevän siellä: "Keltä kuullen, tokko Tuomas petti? Josko, josko ei lie pettänytkään! Anna, Herra, hänen syytöin olla!
Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle, jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin: tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki; ikenet oli irvellänsä, silmät kiljan kaljallansa, väätty pihlaja piossa, käätty karttu kainalossa, jolla lyöä lykkeävi, kohti päätä kolkkoavi. "Annas siitä illan tulla!
Tuo vaimo viritti tuskan Rinnassani toinen, lausui! Miks ei? Eikö voisi toinen Kenties Kirri! Juuri Kirri! Kevätjuhlassa hän tuiski Kuin vihuri. Sitten ehkä Joukolan talon likellä Tuo Lapin vihainen tiisti Viitakossa vaani sieltä Karkasi kuin ahnas ahma, Joka, kieli lerpallaan, Käy jälillä nuoren peuran. Niin hän morsianta vaani, Näki puhtosen, vihannan Häävalmisna iski kiinni!
Loihe tuosta laulamahan, sanaköyttä suoltamahan. Lauloi hetken, maa järähti, lauloi toisen, vuori vonkui, kalliot kaheksi lenti, tähet keikkui taivahalla. Tuli tuiski kalliosta, sähkö vuoresta sihisi talviselle taivoselle Lapin yöhön loistajaksi päivättömän paistajaksi, iloksi ihalan illan kansan kurjan kaitsijaksi. Lapinmaassa mainittihin tulia Revon tuliksi.
Nyt laittoi hän tuulet lietsomahan. Ne lietsoivat kolme päivää niin, että tuli tuiski ikkunasta, säkenet ovesta räiskyi, ja savu nousi pilviin asti. Ilmarinen kallistui silloin katsomaan, mitä ahjossa syntyisi. Ja hän näki siellä nyt kirjokantisen sammon valmistuvan. Ilmarinen takoi sen nyt taitavasti: yhteen laitaan jauhomyllyn, toiseen suolamyllyn, rahamyllyn kolmanteen.
Yhtynyt ei iloon rastaan, hymyyn hymyillyt ei vastaan, astui tuiski ainoastaan. Hukkaan hälle, hukkaan vainen hymyi, keikkui kaunokainen, laps ei enää, viel' ei nainen. Kallein kevättunne turhaan! Vaan kuin syypää suureen murhaan, rauhaansa mies etsii turhaan. Ehti ohi parahiksi, tuntee: "Rikkomattaan miksi joutuu jotkut syyllisiksi ?"
Päivän Sana
Muut Etsivät