Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on rannalla pienoiset; Kultani sormet on hienoiset. Elä lähe kultani aaltojen valtaan! Aallot ne pian sinun pettäisi. Sitte ei suru mua heittäisi, Ennenkun multaki peittäisi. Kultaansa ikävöivä. Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo!
Noin nyt ottelo riehui kuin tuhovalkea tuima, vaan jo Akhilleun luo tuli Antilokhos kera viestin. Laivain korkeakeulain eess' oli sankari siellä, tulleen aavistain tuhoseikan ankein mielin miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi, mit' on tuo? Yli tanteren taas hiuskaunot akhaijit noin sekasortoisesti jo rientävät laivoja kohti.
Täytyykö Hänen ankaran ja uhkaavan lain lisäksi enentää viheliäisyyttämme ja tuskaamme evankeliumin kautta ja sen saarnaamalla paiskata meitä vastaan oikeutensa ja tuima vihansa?
Helena vaikeni ja kietoi ympärilleen pientä vaippaansa, jota tuima talvituuli hulmutti hänen solakan vyötärönsä ympärillä. »Minuun saat luottaa», jatkoi hän sitten, »minä en sinua siitä koskaan tule soimaamaan.» »Herran tähden mistä?» Ja vihdoin se tuli ilmoille.
Loitoll' istuvat, katselemaan vain tyytyvät kaukaa kumpikin. Toisen on ain' Afrodite taas hymyarmas vierell' auttaen, pois tuhosurmat torjuen hältä; varjeli nytkin, vaikka jo itse hän kuoloa vartoi. Vaan toki voiton sai Menelaos, mies sotimieli; siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, taas sota turmiokasko ja tuima jo taistelo nostaa, vai viha viihtää pois, sopu kumpaisillekin tuottaa.
Vaan lippu merkki on taistelon, Ja kellä rinnassa sydän on Hän lippuhun katsahtaa Ja kaikki voimansa ponnistaa, Kun veren viimeisen vuodattaa Hän lipun juurella saa. Siis taisteluun tämä lippu vie Ja, vaikk'ei polkumme veritie, Se tuima taistelu on, Mi aina voimia jännittää, Ja työtä, tarmoa kestävää: Siis ollos horjumaton!
Valee säpsähti ... häntähän se *taas* juuri katsoi ja Santraa, häntä siis tarkoittikin... Hän hyppäsi läiskyvänä esiin: »Päästäkää irti se vielä...! mun tekee mieleni...» »Hiljaa!» Lattia jysähti Hautalan Jannen alla ja tuima katse kohtasi Valeeta, joka hämillään poistui perässään vetävän Santran kanssa tupaan. Vennua ei Esa vain nähnyt.
Jos hänen työns' ei riitä, vaikka kyllä Ominkin käsin, muiden auttamatta, Vois henkes' ostaa, lepytykseks annan Minäkin työni; kaikki yhteen pankaa; Ja koska vakuus teille, arvo vanhat, Niin rakas on, niin voittoni ma panttaan Ja kunniani hänen kelpoudestaan. Jos hänen työstään laki hengen vaatii, Niin sodassa sen vieköön miekan ota; Jos laki tuima on, niin on myös sota.
RECHA. Mulle hän ikikallis on, jää iäti eloa kalliimmaksi, vaikkei enää sykettä suonteni voi kiihdyttää vain paljas nimensä, ei nopeammin hänt' aatellen mun sydämeni lyö. Vaan mitä lavertelen! Tule, tule, taas, rakas Daja, ikkunaan, mi katsoo päin palmuja. DAJA. Sun tuima nälkäs siis ei vielä aivan tyydytetty lie. RECHA. Nyt jälleen palmutkin voin nähdä, enkä hänt' yksin palmuin alla.
Eräänä päivänä tammikuun loppupuolella silloin oli tuima pakkanen, vaikka taivas piili syvien pilvien peitossa, jotka joka hetki uhkasivat pudota alas sakeana lumisateena astui kirjeen kulettaja Wagner neuvos Heimbergerin asuin huoneesen, johon hänet oli eri viestillä kutsuttu.
Päivän Sana
Muut Etsivät