Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Leski-Annan tauti ei parantunut, vaan kuolema kumminkin antoi tovin itseänsä odotella. Tämä tuotti Elsalle suurta surua ja huolta. Rahaa tosin oli hiukan säästöön karttunut, niin että äiti saattoi antaa tyttärellensä hänen niukan ansionsa lisäksi säästöstä, jott'ei kumminkaan ravintoa puuttunut. Munkkiniemen kartanosta myöskin silloin tällöin jotain lähetettiin.
"Kyllä minä nyt jo ymmärrän, mistä tuulee ja mistä tämä kaikki on kotoisin; olkoon kauppa sitte sinään, kyllä minä maita saan", sanoi ostaja ja lähti paikalla pois. Kun hän tuli kartanolle, seisoi hän siinä miettimässä tovin aikaa. Hän palasi takaisin huoneesen ja sanoi: "Koska olette niin tinkisä, niin minä nostan kaksituhatta, siis siihen määrään, johon olette suostuneet maanne myömään."
Sitä Liisa-nimistäkö se Vatanen sitten aikonee!» »Eikö tuo sitä!» myönsi emäntä, ja Anna Liisa arveli siihen: »Ka väittääpä tuo Liisakin Jussin laiselle miehelle, vaikka on kierosilmä. Ei se Jussikaan sen parempia saa.» Talon väki ei pitänyt siitä huomautuksesta, ja sen johdosta syntyi tovin äänettömyys.
Sanna oli tovin aikaa aivan vaiti. Hän katsoi kummissaan Elsaa, joka seisoi suorana ja vastausta odottavassa asemassa hänen edessänsä. "Niin, minä en paljon ymmärrä jumalisista asioista. Kummastuttaa minua kumminkin, sillä minä osaan, niinkuin moni muukin, kaikkea ihmetellä. Lähde nyt kuitenkin kanssani, edes näyttämään itses rouvalle!"
Koettivat he vielä tovin olla äkäisinä mutta viimein he hoilahtivat huutamaan ja rukoilemaan täydeltä kurkkua, Nimismies heitti lyönnin pois ja kysyi, jos he nyt lupaavat olla siivolla. Vihan-kyyneleet silmissä lupasivat he olla rauhassa ja ja nimismies lähti pois. Tuskin lienee nimismies päässyt kotiansa, niin alkoivat he taas jyräköidä ja riidellä.
Yhtä hartaasti kuin ennenkin veti Pekka ja yhtä hartaasti tanssivat nuoretkin, jotta tomu kentällä pölisi. Ennen kuitenkin väsyivät tanssimiehet kuin Pekka, ja tovin aikaa jälkeenkin päin veteli hän suloista sotiisiansa, tietämättä mitään siitä, että kukaan ei tanssinut. Viimein hän kumminkin lopetti soittonsa ja pani tupakan.
Iivana seisoi veikeänä, hymyili leveästi, makeasti, ryyppäili pullonsuusta ja katsoi koko ajan, hyvän tovin katsoikin Andreihin. Aikoi kai jotain iloisaa sanoa. A, entäs, alkoikin hän äkkiä ja hymyili: entäs, Andrei, arvaatkos, mihin minä?... Menossa mihin olen? Hän katsoi pullo kourassa ja hymyili yhä laajemmin.
Hän tirkisteli kirjaan, isonteli ja pienenteli silmiään, sysäsi kirjan etemmäksi ja veti taasen lähemmäksi. Tuota tovin tehtyänsä sanoi hän: "Niin tässä seisoo ja niin minunkin kirjassani on." "Ei kummassakaan niin seiso, mutta eihän sinusta Tiina ole lukijaksi, annasta kun minä koetan", sanoi kapteeni. Vastenmielisesti ja loukatun tunnolla antoi Tiina kirjan hänelle.
Seurasi hetkisen hiljaisuus, jonka jälkeen vene taas lähti kiitämään eteenpäin entistä nopeammallakin vauhdilla, jos mahdollista. Kenen poika satamassa putosi mereen? kysyi soutaja, pyyhkäistessään tovin kuluttua hikeä otsaltaan. Hän oli ... mutta etkö tuntenut miestä, joka otti pojan vastaan? En. Se oli kivalteri Kron. Hänkö?... Mitä hän tahtoi?... Saattoiko hän ehkä epäillä...?
"Kiitoksia, mitä rouva nyt minua kahvittamaan." Mummo istui Elsan viereen. Elsa nousi ylös. "Kiitoksia paljon rouva", sanoi Elsa. "Ei kiittämistä", vastasi rouva ja Elsa pyörähti kyökkiin. Mummo ja rouva tarinoivat ruokasalissa tovin aikaa. Sillävälin muutti Elsa pukua kyökissä ja asetteli kapineitansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät