Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kun he olivat kaikki sanan puhumattomina tovin aikaa istuneet, rupesi Mauno pitkäveteisesti poveaan kaivamaan; sieltä hän veti esiin niverä-piipun, lyhyellä luuvarrella. "Tunnetko Jaakko tämän piipun?" kysyi Mauno, samassa näyttäen Jaakolle piippua. "Se on minulle hyvinkin tuttu", sanoi Jaakko tukehtuneella äänellä.
Tuntui siltä kuin joku salainen voima olisi kätketty virteen, joka sana sanalta tunkeusi hänen sydämeensä, ja kapteenista rupesi tuntumaan siltä, että koko virsi oli häntä varten sepitetty. "Onko setä koskaan hädässään huutanut Herraa? Onhan sinullakin murheita ja tuskia", kysyi Helmi äkkiä, kuin oli tovin aikaa miettinyt. Kapteeni ei voinut vastata mitään, katseli vaan alakuloisena maahan.
"Olkaasta hiljaa!" kuului yht'äkkiä korkea ja kimakka ääni tovin ajan päästä, ja kun tarkastettiin keneltä tuo pyyntö olisi lähtenyt, havaittiin sen lähteneen Vanhanviran Jussin suusta. Kaikki vaikenivat. Kun vanki huomasi, että kaikki olivat hiljaa, nosti hän päänsä pystyyn, jossa asemassa hän näytti kuuntelevan jotakin hyvin tarkasti. Kysyttiin häneltä vihdoin, mitä hän kuuntelee?
Päättää Hurtta jalon kiistan: »Kun ja kosk' ei riita lopu, siispä siten jaan ma riistan, että tulee täysi sopu: pää ken oli kansan uhman, hänpä päänsä pudottakoon, käsi kenpä tuuman tuhman, kätensä myös kadottakoon.» Parahtavat vaimot, kansa kaikki polvillansa pyytää. Vait on Hurtta voimassansa, kekäleitä silmä syytää. Kääntyy, viipyy vielä tovin, jakaa käskyjänsä muita.
Tovin kuluttua kysyi Ihalaisen Anna Liisa vuorostaan: »Kasvoivatko sinulle pellavat hyvästi?» »Eipä nuo erikoisen hyvästi, kun ei ollut siementä millä keväällä kylvää... Mutta liinoja tuli kaksikymmentäkolme roivasta.» »Vai niin tuli liinoja. On siinä loukuttamista!» Puhuttiin nyt yhtä ja toista. Maija Liisa katsoa muljautti joskus kahvipannuun.
Nyt alkoi Anna Liisaa huolestuttaa ja tovin kuluttua hän arveli: »Minnekähän se Ihalainen nyt on koko päiväksi jäänytkin... Tulitikkuja ei ole koko talossa eikä Ihalainen vain tule...» »Eikä näet tullut tuolta Jussi Kokolta pyydetyksi!» hoksasi Maija Liisa. Ihmetteli sitä Anna Liisakin, mutta selitti: »Kukas sitä nyt hoksasi pyytää, kun on Ihalainen kerta niitä hakemassa!»
Sakarin saapuessa juosta piritti toki ruunan eteen pieni ison rotan kokoinen valkean-kirjava koiranpentu, jolla oli aivan suhdattoman isot luppakorvat. Ruunan torkkuminen huvitti sitä. Se pysähtyi ja katsoi tovin. Pudota tipahtaakohan ruunan pää? Ihan se huvitti.
Samana päivänä tuli Katrikin rouvan luo, pyytämään päästökirjaa ja lupaa mennä ulos paikkaa kuulustamaan. Molemmat hänelle myönnettiin. Mikä lieneekin vikana ollut, mutta tovin ulkona juostuansa tuli hän tyhjäntoimittajana takaisin, vaikka päästökirja oli perin hyvä.
Luulinpa että tuo hiton joukko on kohta täällä, mutta meidän pitää kaikkien poistua, että he saavat omin päinensä tovin vielä juoruilla päitänsä ja suitansa pieksää mutta he tulevatkin jo tuossa kartanolla, poistukaamme nopeasti!" puheli Kirri, ja he poistuivat kaikin erääsen sivukamariin.
Taas melkoisen tovin kuluttua päivitteli Vatanen ikäänkuin itsekseen: »No otappas ja sokaise ihminen!» Nyt istuivat he taas ja miettivät, missä olivat. Kyllä he sen piankin käsittivät, kun huomasivat rautaristikon ikkunassa, mutta eivät he siitä sen enempää maininneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät