Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Antti katsoi lattiaan ja lisäsi tovin kuluttua: »Vasta tullessani kertoivat siitä Variksen mökillä, että se Vatanen on joutunut sen Makkosen lesken verkkoon.»
Tovin päästä olivat he mielestänsä kaikin paljon paremmalla puolella kuin nimismies. Virkansa puolesta kuulusteli nimismies kaupungissa: onko Vanhavirka sieltä ostanut täyden viini-ankkurin. Sieltä sai hän semmoiset ja varmat tiedot, että Vanhavirka oli pari kuukautta takaperin kaupungista ostanut viiniä ainoastaan viiden kannun, ja senkin vienyt lasipulloissa kotiansa.
Katsahtaen ympärillensä, havaitsi hän Susson jo kauan hänelle tarjotun käden ja päätänsä kääntämättä ojensi hän kylmästi ja pitkäveteisesti kätensä Sussolle; siihen tyytyi Susso ja lähti hyvällä toivolla pois. Tovin ajan perästä meni Marttikin. "Asia sai paremman lopun kun voimme aavistaakaan", sanoi Kirri hyvillään, kun Martti oli mennyt.
Kun miehemme seuraavana aamuna heräsivät, huomasivat he ihmeeksensä olevansa poliisiputkassa. Paljaalla lattialla he siinä istuksivat ja kyyköttivät. Päätä särki kohmelo vielä aika lailla ja tuntui olo hieman kuin happamelta. Ei ainakaan yhtä iloiselta kuin eilen nukahtaessa. Tovin he siinä istuivat ihan vaiti, mieteksineet lienevät.
Heittihe helmaan siell' lepokammion sorvatun vuoteen, sorjana vaatteissaan valioissa hän loistavi, tulleen et asekiistast' arvais, vaan kisatanterehelle aikovan tai tovin henkäävän kisan hilpeän jälkeen." 394
Tovin noin hämmästyksissä oltuansa, toipui leski viimein. "Valmiita rahoja ei ole yhtään, ne on kaikki varastettu, sitte vainajan kuoleman", sanoi leski, vieläkin vapisevana. "Varastettu!" sanoi nimismies ja katsoi hämmennyksissä olevaa leskeä. "Sitä en usko, kukapa olisi voinut niin rohkea olla?" sanoi Lauri. "Mutta kuitenkin on asia aivan tosi", sanoi leski.
Viimein raapi Antti korvallistansa ja huomautti lattialle levitetyistä olista: »Ruis-olkia ne näkyvät olevan.» Jussi vaikeni. Hyvän tovin istuivat he nyt äänettöminä pehkuilla, ja molemmista tuntui olo hieman ilkeältä. Vasta pitkän ajan kuluttua selitti Vatanen erehdystään: »Minä ihan luulin rosvoja olevan.» »Niinhän minäkin!» yhtyi Antti.
Tavallisesti kävi niin, että täti ensinnä laski nuottansa apajalle ja kun hän sitä varovasti tovin lappeli, niin voi ihmettä tuon ikäänkuin arpomisen kautta apajalle heitetyn nuotan perässä ei ollut kukaan muu kuin juuri saman emännän tytär, jonka kanssa täti juuri niin hartaasti ja sydämellisesti haastoi.
Issakainen heittäytyi kavaluudessaan ikäänkuin asiaa itsekseen syvästi mieteksimään, imeksi puolisammunutta piippuaan ja tovin kuluttua, siinä mahallaan loikoessaan rauhallisena, muka ihmeissään oudosteli: »Niin, että on se todellakin ihme, kun niinkin pieni asia kuin viisaus, voi tään ihmisen elämässä pelata niin suurta osuutta!... Jos kellä sattuu olemaan heikko pää.»
Nenä loisti entistä ihanampana ja hän tenäsi: Vot, tenäsi hän: viisikolmatta vuotta, lähes, lie muorin kanssa eletty, ja tiedättekö, kuinka monta kertaa kaikkiaan sillä ajalla kuria annoin?... Muorille, merkitsee, kuria annoin? Nohan? Ja voittoisasti hymyillen ilmoitti Iivana jyrkästi: Yhden kerran!... Kaikkiaan! lisäsi hän tovin perästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät