Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
SILJA. Voi näitä aikoja, näitä aikoja! ANTTI. Sinulta ei puutu älyä, eikä rohkeutta Topra. MIKKO. Senhän tiedämme entuudeltakin. TOPRA-HEIKKI. No, Matlena! Mikä sinut niin totiseksi teki? Sano jotakin! Sano, sano, eläkä arvele. MATLENA. Minua pelottaa. Pelottaa? Vaikka minä olen tässä? Elä, Topra! Ei minua haluta leikki tällä hetkellä. TOPRA-HEIKKI. Miks' ei haluta? Kun olen niin levoton.
Anttia minun varsinkin käy sääli. MATLENA. Sanos muuta! Tuossa makaa Ville sairaana, Silja istuu resetti kädessä, eikä rahaa sen verran että saisi sillä apteikista rohtoja. Ja sitten vielä nuo toiset raukat ympärillä nälkäänsä valittamassa. Jo se on kauheata. Ei suinkaan meillä ole tässä muu kuin kuolema edessä, joka-ikisellä. TOPRA-HEIKKI. Elkäähän itkekö, Silja, elkää itkekö!
Mutta antakaa mun mennä omia teitäni. TOPRA-HEIKKI. Minnekä? JAARA. Kirkon ovelle menen polvilleni. Jos sieltä vielä armon löytäisin. Löytäisin, löytäisin! Voi, kurjaa minua, voi! TOPRA-HEIKKI. Tuhat tulimmainen! Tuo se kärsimystä koettelee. Mene sitten, sen vietävä. Mene, mene! Mene paikalla. Ja kiiruusti nyt, että pääsen sinua näkemästä.
Ja tuosta ma tulin tuntemaan, että rikkaat on rakkaampia.» TOPRA-HEIKKI. Ole vai, semmoisiinko minä olisin joutunut. Eikö meillä ole tässä tosi edessä, taikka saamme panna hampaat naulaan. KUNNARI. No, heikkari, elähän suutu. Minä olen jo totinen kuin vastarannan kiiski. TOPRA-HEIKKI. Joko olette ensimmäisen nälkänne sammuttaneet? MIKKO. Sen verran ainakin, että kuunnella saatamme.
TOPRA-HEIKKI. Mitä pahempi se on vieras maa kuin kotoinenkaan? Paistaa siellä Jumalan päivä ehkä lämpöisemmin kuin täällä. Ja siellä pääsemme elämään, ajattele sitä. Minä sinulle vielä näytän, että onko minussa kuntoa, vai ei. Ja onko minussa miestä vaimoani elättämään. Totta vie! Nälkää hänen ei pidä näkemän, niinkauvan kuin noissa käsivarsissa voimaa lienee. Mutta pois täältä!
Ota avuksesi hornan pedot ja itse pääperkeleet lisäksi. En pelkää sittenkään. Kirves, kirves tänne! MATLENA. Voi, taivaan vallat! Topra! TOPRA-HEIKKI. Odotas! Se säikähtikö nyt ja läksi pakoon? MATLENA. Läksi. Pakoon läksi. Ei ole mitään enää. Nyt pääsit rauhaan. Tule levolle. Tänne penkille. Silja antaa tyynyn. Tule! Ei ole mitään enää. Se pakeni pois. TOPRA-HEIKKI. Lieneekö ollutkaan.
VALLESMANNI. Emme ole tulleet tänne suuta pieksämään, vaan viran puolesta, niinkuin tiedätte. Siltavouti ottaa paperit esille ja pitää protokollaa. Toimitus alkaa. Muistutan kaikkia läsnä-olevia vastaamaan kysymyksiini suoraan ja kiertelemättä. Ilveilyt jättäkää sikseen, ne eivät teitä pitkälle auta. TOPRA-HEIKKI. Siis kysyttiin meiltä jo aluksi, kuka tässä on haltijana.
TOPRA-HEIKKI. »Pidän, pidän, pidän!» Niinhän se oli? »Pidän, pidän, pidän!» Voi, kuinka se tuntuu hyvältä. Annan palttua koko maailmalle. Matlena, tule istumaan tänne polvelleni. Tule, että on lämpöisempi. MATLENA. Johan tuli. Lämmin minulla sitä pait on liiaksikin. ANTTI. Ei se ole Matlena tuntenut vilua eikä nälkää tällä matkalla.
Parempi kuolema kuin kituva elämä. »Emme mitään voita», päättää Silja? Olkoon! Yks' hävinneen kaikki. Jos menetämme, niin sanokaapa, mitä menetämme. ANTTI. Vapautemme, hyvästä lykystä. Ei paljon tarvita ennenkuin pannaan rautoihin ja paiskataan linnaan. TOPRA-HEIKKI. Niin, se on totta! Sen ne pakanat vielä voivat tehdä. Eipähän niitä lemmon sikiöitä omatunto haittaa. Mutta pankoot! Viis' siitä!
SILJA. Jumala välistä peittää kasvonsa, koetellakseen uskoamme. Mutta meidän tulee kärsivällisinä odottaa, kunnes armo jälleen palajaa, eikä langeta epätoivoon, niinkuin minä äsken, ensi hetken heikkoudesta tein. TOPRA-HEIKKI. Entä kun armo viipyy? Entä kun kurki kuolee, ennenkuin suo sulaa? SILJA. Se on silloin niin sallittu.
Päivän Sana
Muut Etsivät