United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
PESONEN. Kumpikos käärö se nyt oli kuvernöörille ja kumpiko tuonne lääninhallitukseen? TILTA. Eikös niissä näy osoitteita? PESONEN. Vaan saakos niistä sitten selvän niistä nykyajan osoitteista. Siinä se on se jokapäiväinen kiipeli.
"Paholainen, miten haukkuu", sanoi Tilta, ja oli milt'ei päälle käydä. "Nyt minäkin sekotan asiaan", sanoi Olli. "Minä en salli Liisaani sillä tavalla soimattavan. Pidä, Tilta-lutku, suus kiini kunniallisen avio-vaimon edessä. Hyvästi nyt, Tuorila! Minä tulen koreasti kanssasi kotiin, Liisa!" Ja niin he lähtivät. Olli oli hyvällä halulla, ja antoi Liisan taluttaa itseään.
"Mäkipään torpan Tilta, joka on ompelia-Hannan hyvä tuttava ja usein siellä käy ompelemassakin, kun Hannalla on kova kiire, sanoi, että ihan samana päivänä kuin Mauri oli käynyt kosimassa, oli Valva ollut Hannan luona valittamassa surujansa. Hän näes puhuu kaikki asiansa Hannalle.
Vasta syksyllä kun sorja Ville häänsä vietti sekä toisen naisen torppaan tuonne lahden taakse saattoi, silloin vasta Tilta tarun uskoi ynnä paljon, paljon muuta myöskin, jot' ei ennen ollut uskonunna. Ne karkelot niin oli hauskat, soi soitto niin hurmaavaan, ett' aamuhun huilasi aika mitä äiti nyt virkkaakaan!
Virkkoi morsiolleen Ville silloin: »Ootko tarinan sa kumman kuullut, että käkösestä syksymmällä tulee haukka, julma, pääskyn surma?» »Olen kuullut, mutta tuot' en usko», väitti Tilta, »onhan mahdotonta, että käestä, mi kevään kaiken kukkuu hellästi ja herttaisesti, tulla voisi ahnas, julma haukka».
TILTA. Näkyy olevan nuoreltaherralta Helsingistä. Papalleen se ei enää milloinkaan kirjoita. Eikä neitikään. Eivät ilenneet omat lapsetkaan enää jäädä isän taloon. Ei tultu jouluksikaan kotiin. Että tekin viitsitte, vanha mies, tuon kuskipukilla istua ja kuletella häntä ympäri lääniä poikia arvannostoon ahdistamassa.
"Ajattelemme sitä, äiti ... ajattelemme sitä asiata; sillä niin ette saa sanoa, äiti, kuollessanne," virkkoi Antti ja taputti äitiänsä olkapäähän. "Jumala siunatkoon sinua niistä sanoista, Antti! Jumala siunatkoon sinua ... sinä olet kuitenkin sievä poika ... ja hän on Tilta Mäntyjärvi-raivauksella, jota sinä mielit?" "Niin on, äiti."
"Minä tahdon, että sen, jonka minä otan vaimokseni, pitää olla jo kotona taltutetun. En minä rupea taltuttamaan akkaa ja lapsia yhdessä". "Oh, hemmetti!" sanoi Tuorila, ja huusi isällisellä vallan mahdilla Tildan tulemaan sisälle. Tilta tuli kopeana ja kysyi: "Mitä tahdotte?" "Tahdon, että Ollin pitää ottaa sinut ja sinun pitää ottaa Ollin".
TILTA. Kylläpä se Miinakin osaa viipyä kirkkovieraissaan. Sietäisi sitä nyt jo kotiakin tulla. KAISA. Mene sinä vaan muihin asioihin, vaikka toisilla on henki ja kunnia kysymyksessä! Voi, voi, sitä syntistä huolettomuutta! Sen verran sitä välitetään toisista, kun ei vaan oma nahka ole orressa. Voi Roope parka sinunkin kohtaloasi! TILTA. Parasta kun ei teille puhuisi mitään.
TILTA. Minä ajattelin sanoa, että jos kuvernöörska niin, että minä en sittenkään välitä että olkoon, niinkuin olisi puhumatta se, mitä tänä aamuna... ROUVA LINDH. Tilta jää! No se on hyvä, että Tilta jää. TILTA. Viipyykö kuvernöörska kauankin? ROUVA LINDH. En voi vielä sanoa. TILTA. Voi, jos kuvernöörska nyt viipyy kauankin ... mitenkä minä nyt osaan? ROUVA LINDH. Kyllähän Tilta osaa.