Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Tämä älähti ja alkoi liikata. Sattuiko sinuun? tiedusti Vikki. Saku ei vastannut, vaan lynttyytti syrjään. Peli taukosi. Vastapelaajien joukko lähestyi katsomaan. Silloin ilmotti Juntus: Tuo poikahan se viskasi. Elä valehtele! väitti poika, mutta Vikki vahvisti: Viskasitpas! Se on vale! Mutta silloin tarrasi Saku poikaan kiinni ja alkoi tappelu. Yksi pojista varotti Sakua uhkaavasti: Elä lyö!
Manasse oli ymmällä. Ei hän voinut enää muuta kuin mutista umpimähkäisen vihaisena: »Vaikka mikä Juakoppi olokoon, niin en luve iitä!» »Iitäkö et luve? oli leikkisä mestari oudostuvinansa ja tiedusti: »Minkätähe sie et luve iitä?... Häh Manasse?... Vihaatko sie iitä?... Häh?» »Enkä luve mitään!» mutisi poika nurkassansa.
Hän puhui asiasta vaimolleen ja molemmat menivät nyt Lindin puotiin ja katselivat hänen tavaroitaan. "Onko sinun nimesi Lind? kysyi Laagje. "On, nimeni on Antero Lind," vastasi tämä. "Onko sinulla suuri suku?" tiedusti Laagje taas. "Ei ole, minulla on vaan vanha isä, joka asuu Altenissa, ja sisar, joka on täällä minun kanssani. "Oliko isälläsi paljon sukulaisia, monta veljeä?"
Kuinka kauvan sinä olet yhteen toviin täällä puutarhassa? tiedusti Adelsvärd ja tunsi häntä silmäillessään sitä mielihyvää, jota herättää lapsen katseleminen, ellei tarkastele sitä liian kiinteästi. Mutta sitten hän joutui katsomaan pikku olentoa tutkivasti silmiin; sillä se oli astunut ihan hänen luokseen ja laskenut kätensä hänen käsivarrelleen vastaamatta hänen kysymykseensä.
Saku alkoi silloin touhuta ja neuvoi: Osaa sitä... Vesa vain kiroaa, kun kuka tulee asialle, ja silloin se on jo pappa ... ja sitte sinä alat sanoa, jotta: pappa hoi! Entäs sitte? tiedusti jo Helmi yhtenä hymynä. Nyt selitti Vesa itse: Ei siinä sitte muuta olekaan... Sinä vain suutut niin kuin mamma ja sitte minä alan taputella ja sanoa, jotta: Lempi-kulta ... ja tehdä niin kuin pappa tekee...
Hän jo kerskui: »Silloin sitä pojat, kun on akka ja oma mökki, tää mies elää ja kahteloo tätä mualiman komeutta niin ylypiisti kuin pukki kahteloo Viipurin vanhalta vallilta kaupunkii!» Vilkkaasti heilui suutarinvasara kädessä. Hän touhusi ja tiedusti: »Vai mitä pojat?» Hän katsahti niihin ja lisäsi selittäen: »Tulooko teistä akan ottajat, kun aika tuloo?... Häh pojat?»
Sepä ikävää! huokasi silmälasi-herra. Anteeksi, onko se muka ikävää että saa oleskella maalla tähän vuodenaikaan? Tiedetäänkö, minne hän on matkustanut? En ainakaan minä. Ehkä hän on matkustanut... Minne? kysyi luutnantti Ell entistä uteliaampana ja mustasukkaisempana. Ehkä hän on matkustanut Noraan? tiedusti tuntematon hiukan vapisevalla äänellä.
Häntä vuosia itseksensä itkenyt oli Inkeri, vihdoin kuivannut kyynelensä; sentään veljiltä tiedusti vieläi joskus hän kirjeissänsä miestä, min kuva sydämellänsä neiti korkean kartanon tahtoi kulkea kuolohon.
Mitäs jos todellakin pojasta. Aivosavu, se ajatuskyky tuntui aivan yhtäkkiä selvenevän. Hän sylkäsi miettivästi ja arveli, tosin umpimähkään, kuten hänen tapansa henkisissä asioissa oli: »Ka hyväpäinen poikahaan se on!» Sen uskoi nyt äitikin, innostui ja tiedusti, vielä kerran kuullaksensa: »Sanoko mestarjkii niin ... jotta se on hyväpäinen?»
Toinen intoili: On toki... Isompikin vielä on... On niin iso kuin pappilan ja vallesmannin haka yhteensä ... ja vielä isompikin... On niin iso kuin koko tämä kylä. Ja kauan aikaa saivatkin he nyt istua aidalla suurennellen haan kokoa. Esa yltyi: Ei ole mikään niin iso kuin tämä haka. Onpas. No mikä? tiedusti Esa.
Päivän Sana
Muut Etsivät