Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Näetkös, sen laita on sama kuin monen muunkin; että kun tahdotaan välttää toista, niin joudutaan toiseen paheesen. Annas olla, että sinusta tulee rikas; tiedätkös, senvuoksi et sinä ole onnellisempi. Mutta sinä luulet, että...
Mielestä hänt' en minä poistaa voi! Tiedätkös, usein häntä uneksin; Mä häntä taas nyt nähdä tahtoisin! LIISA. Ai, Aina! vaan jos vaari tietäis sen! AINA. Ken ties sen kerron vielä vaarille! Kosk' onnellinen siitä olen ma, Niin varmaan vaarinikin ilon saa. LIISA. Et suinkaan, ei! Hän siitä kuolla voisi! AINA. Kun vaara ohi on? Ei hätää oisi!
JOHANNES. Ja aijot saada sen valmiiksi myös? ANNA LIISA. Täytyy. Tästä, näetkös, tulee vihkimäleninki. JOHANNES. Elä? Vai vihkimäleninki! Mutta kylläpä sitten saat pitää kiirettä. Sillä tiedätkös mitä minulla nyt on mielessä? ANNA LIISA. Noo? Annahan kuulla. JOHANNES. Ehei! Ei sitä noin työtä tehdessä, se kun on niin ylen tärkeätä. Käy istumaan tuonne pöydän luokse, niin kerron.
Hallitsihan Grishka Otrepjevkin Moskovassa?" "Niin, mutta tiedätkös, mikä hänen loppunsa oli? Hän heitettiin akkunasta, pistettiin kuolijaksi ja poltettiin; hänen tuhkansa pantiin tykkiin ja ammuttiin". "Kuulepas!" sanoi Pugatshev oudolla innostuksella. "Juttelenpa sinulle tarinan, jonka lapsena kuulin vanhalta Kalmukkilaiselta eukolta.
Olisitpa nähnyt kuinka kaunis hän oli, kun hän Burmeister'ilta otti sotabanérin ja vannoi sitä puolustaaksensa hamaan kuolemaansa asti! Mutta hän oli eriskummallisesti surullisen näköinen! Varmaan ajatteli hän ikävyydellä sinua. Tiedätkös Anna, minä luulen että hän rakastaa sinua! Todella mahtanet tuntea itses onnelliseksi, kuin sinua lempii niin jalomielinen nuorukainen kuin Bartholdus?
BERTHA. Vai niin; jotain sellaista juuri aavistin. No, entä sitten? AMALIA. Herra Jumala, kuinka totiseksi sinä kävit! Ei, ei, älä pakoita minua jatkamaan! Ennen puren kieleni halki, ennenkuin AMALIA. Niin, tiedätkös, kortinlyönnistä ja asioista ja viidestä tuhannesta markasta, tai oliko se viidestäkymmenestä tuhannesta, sitä nyt en voi niin tarkoin sanoa.
LEENA: Ei se ole mitään helppoa tointa, tiedätkös. MARTTA: Minäpä tahdonkin vaikeata. Hyvä on Leenan puhua, joka et ole rikas. Mutta katsoppas minä, joka olen rikas, en voi ikinä saada semmoista pankkipaikkaa esimerkiksi kuin sinulla on, sinä onnellinen! VALDEMAR: Rikkaat voivat elää ilmankin työtä ja paikkoja. MARTTA: Mutta eivät, eivät, eivät!
Jumala suojelkoon sinua, pääronapuu, ja teitä kedot ja metsät! Tuntuu, kuin tuo kaikki olisi ollut pelkkää unta, ja suo anteeksi, armas Johannes, tahtoisinpa iloita enkä kumminkaan voi enkä saakaan, kun ajattelen, että tuolla mökissä makaa vainaja; synti on, jos iloitsen, ja synti on, jos en iloitse. Tiedätkös mitä, Johannes?
Tietysti hän on onnellinen, mutta totta kuitenkin hän muistaa vanhempiansa". "Jumala tiesi, äiti; kyllä Anna on unhottanut meidät kaikki". "Ei, Antti, se on mahdotonta ... sitä hän ei voi; sillä ei Jumala ole niin löyhästi yhteen sitonut vanhempia ja lapsia, että he eivät muistaisi toisiansa. Tiedätkös, Antti, minä haluaisin häntä nähdä ennen kuolemaani.
Edespäin kuljetessa, käytiin ohi kyynnelpajun, siinä seisovan surullisena lumitaakkoinensa tien ohessa. Martina puhkesi nyt sanomaan: "Ah, tuossa on puu! Tiedätkös Uoti! poika ei ollut kuin kolmen vuotinen, koska minä kerran hänen kanssansa kävin tästä ohitse. Nähtyänsä puun, sanoi hän:
Päivän Sana
Muut Etsivät