Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Mutta huomattuaan vähitellen jälleen kiivastuvansa hän pysähtyi ja rupesi puhumaan muusta. Tiedätkös että minä olen talven kuluessa aika lailla lukenutkin, sanoi hän olkapäät koholla, kädet polvia vastaan ojona ja huulet yhteenpuristettuina. Mitä lukenut? Matematiikkaa, algebraata, trigonometriaa
Ei se ole mitään kuin nyt ... nyt, oi nyt! Vaan miten se voi olla? "No, tiedätkös mitä?" alkoi Dora, "minua oikein haittaa Rauhanen, hän tulee aikaisin ja myöhään ja..." "Vai niin, oletko todella?" "Niin, todella." "Mutta jos..." "No ei, älä nyt alota sinun historijoinesi." "Mutta minä sanon jos." "Vaan minä sanon mutta." "Mitä?"
HELENA. Hyvää iltaa, isä kulta! Voi, kuinka olit hyvä, kun et varsin myöhään viipynyt. Käy istumaan tänne pöydän luokse, minä tuon sinulle ruokaa, oikein herkkua, tiedätkös. HELENA. Voita, rieskaa, piimää tai nuorta maitoa, jos sitä ennen haluat, ja suolaista lahnaa, vieläkö parempaa pitäisi olla. Keittoa en voinut valmistaa, kun en oikein tiennyt, mihin aikaan kotiin tulisit.
"Hyljää Jumalan nimessä se ihminen, sinä tulet sairaaksi ja kurjaksi, Annette kulta, tiedätkös, kun minä kuulin tämän historian, harmistuin minä sinulle; mutta sitten arvelin että se on synti sinun suhteesi. Mutta se on sinulle romaanien lukemisesta. Juuri tuo siunattu romaanien lukeminen, jolla kostutetaan heikompaa sukupuolta, aivan kuin kaktusta haalealla vedellä.
AINA. Ja sinä, Liisa armainen! LIISA. No ... niin... AINA. Te oikein hyvät olette Mua kohtaan. LIISA. Aina ansaitseepi sen; Sill' olet sinä hyvä neitonen. AINA. Mutt' onko maassa muutkin ihmiset Niin hyvät, armaat kuin te kumpaiset? Tiedusta vaarilta, en tiedä ma. AINA. Vaarilta! Hält' en vastausta saa. Ja mulle kun hän muista puhuu milloin On sanans aina sekanaiset silloin... Tiedätkös mitä?
"Oh, kylläpäs sinä puhut! Olen hyvin tyytyväinen siihen, vaikka se onkin sininen", sanoi Anna. "Kiitoksia, isä!" "Eipä kestä", vastasi hilpeä isä, joka tunsi olonsa sangen hyväksi mökissään. "Tiedätkös, äiti?" aloitti hän hetken hiljaisuuden jälkeen, "minä en viivy kauan kotona, vaan matkustan kauaksi tänä talvena". "Minne sitten? Mikä se niin pitkä matka on?"
Siinä se sitte huomasi kukoistavan ruusupensaan kirkkaita kastekyyneliä tihkuvana, "Sanopas minulle, sinä kaunis kukkakuningatar," kysyi se ruusulta, "oletko sinäkin menneenä yönä nähnyt unta taivaallisen suloisista sävelistä? Ja tiedätkös, kenen rinnasta se ihmelähde pulppueli?"
»Auttaako sinua?» hän huusi. »Tiedätkös, Holt, että kuin minä näinä vuosina olen kulkenut sinun ohitsesi kadulla, minä vain töin tuskin olen voinut hillitä itseäni käymästä sinun kimppuusi, lyömästä sinua alas kadun lokaan, johon sinä kuulut, ja polkemasta sinua palasiksi. Sinuako minä auttaisin, joka olet juonitellut minulta kaikki, mitä minä enimmin olen maailmassa rakastanut!
Tiedätkös, minä luulen sillä kyllä olevan arvoa, sillä pappa sai sen kenraali v. Döbeln'iltä Suomen sodassa. Niin, lapseni, se on kuulunut niin mainiolle miehelle, ja ilman sitä on kahva siinä hopeata." "Mutta ken lainaa rahaa sellaisesta kalusta? Se on kai vanhan aikuinen, niin luulen, sillä muoti muuttuu alinomaa."
"Ja sinä et tule pahoillesikaan edes," sanoi Inka ja laski kätensä nuorukaisen olalle, "et pahoillesikaan edes, sinä vielä hymyiletkin, Jumala siunatkoon sinua sen tähden!" "En, en, minä ajattelen näin: Jumala kyllä auttaa meitä... Tiedätkös, minä en ole koskaan epäillyt uskoa Jumalaan." "En minäkään, mutta sitä enemmän olen epäillyt uskoa ihmisiin," huokasi Inka.
Päivän Sana
Muut Etsivät