United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan, On eessäs, kyyhkyseni! Hyvästi, Valpur kaunokkaan', Sä sydänkäpyseni! Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan, On eessäs, kyyhkyseni! Oi, taivahinen! Täss' on hän, Valpur kaunokkaan', Sä sydänkäpyseni! VALPURI. Aksel! AKSEL. Valpur! VALPURI. Voi, se Sinäkö olet?
Pian joudumme eestäsi taistelemaan. Pian kannamme vaivan ja teemme me työn, Ja poistamme varjot ja pimeän yön. Niin lähdemme kodista maailmahan, Kuin haapojen siemenet kulkemahan, Ja matkamme johtaja taivahinen Vie tyynehen meit' läpi myrskyjen. Nyt laulu kajahda Kuin lähde raitisna! Viel', viel' onpi aikamme joutuva! Käy vuottaen matka ja rukouksin... Viel' kukkiva tähkä tuo satoakin.
Mutta kun Taivahinen taas poistui, vaipui nuorukainen vaalenneena maahan ja neito kumartui hiljaa hänen puoleensa, vapautti suudelmalla hänen henkensä ja lensi sen kanssa ei enää Manalaan, vaan autuaitten asuntoihin, korkeampahan kotihin. Päivyen koi Laski jo, kullaten pilvet. Hehkuen hohtaa taivas, maa. Säihky-aallot, loistoisat liekit, Hattarain helke vapaa tää, Min lausutte, oi?
Auta taivahinen, he tulevat yli, he ottavat rannan haltuunsa. Meikäläiset tekevät hyökkäyksen. Varokaa itseänne, neiti Regina, elkää ojentautuko tuolla tavalla ulos ikkunasta. Ruotsalaiset tähtäävät tykkinsä juuri tätä tornia kohti. Pelkäättekö kreivi? Regina hymyili tuota kysyessään. Lichtenstein punastui. Luulen osoittaneeni tarpeeksi selvään, etten pelkää.
Kun me olimme kauan kuunnelleet vanhusta yhteen menoon, otti hän joskus esille kuluneen sähkökoneen ja houkutteli siitä kipinän toisensa perästä. "Noin räiskähteli maailma minun nuorna miesnä ollessani", sanoi hän nauraen. "Vei vain sormensa lähelle, niin jo paukahti jossakin paikassa. Mutta silloin se olikin taatto taivahinen, joka kampia pyöritti."
Ja mitä teki vanha Ojamylläri? Enemmän kuolleena kuin elävänä istui hän Liisan lähdön jälkeen unnipenkillä nyt oli jo kaikki niin käynyt kuin hän oli peljännyt. Pelko, viha, häpeä, vaino riehuivat hänen sydämessään, vaan ei suinkaan katumus! Hänen sydämensä ympärillä oli vielä paksu jääkuori, ja Taivahinen vitsa piti kipeämmin rangaista häntä, ennenkuin se jää alkoi sulaa.
Sen näen selvälleen, ett' on, Priamos, sua myöskin saattanut taivahinen joku luokse akhaijien laivain. Eip' ole miestä, ken nuoruuttaan väkevintäkin uhkuin leiriin uskaltautunut ois, ohi vartion päässyt, tai väkisalvan niin kevyesti ken siirtänyt oisi.
Hän tuijoitti surullisesti tuleen. "Auttakoon meitä taivahinen!" sanoi hän; "me pyrimme ja kamppailemme vedessä, johon painamme toinen toisemme. Suurimmat ansiomme eivät paina höyhenenkään vertaa vaa'assa, ja päälliseksi onhan meillä malka omassakin silmässämme!"