Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Nyt viisas astuu esihin, Sanoen, ett' olla täytyy niin: Esimäinen on näin ja toinen näin, Siis kolmas myös ja neljäs näin; Ja jos esimäistä ja toist' ei ois, Ei kolmas ja neljäs olla vois. Tuot' oppilaat joka paikass' ylistää, Vaan heiltä kangas kutomatta jää. Jos tahdot elon tutkia, kertoella, Siit ensin täytyy henki karkoitella; Nyt osat on hänen hallussaan, Ah! puuttuu niist' elon side vaan.
Pyys anovasti hän noin, Zeus selkeäneuvo sen kuuli. Toiseen suostui, toist' ei suonutkaan ikitaatto: laivain luota hän soi pois torjua ottelon tuiman, sallinut kamppailust' ei sankarin saapua jälleen.
Se oli muuan noita sulosointuisia lauluja, jotka Ruotsissa niin usein ikäänkuin leikittelevät lehdissä ja puunlatvoissa: Ja kun morsian oon, kun kruunun saan, mä kukissa loistan niin sorjana tanssin mä, valio maan, pois huoleni poistan. On kruununi vihanta, kaunoinen, mä kukissa loistan. Ei kruunua toist' ole vertaa sen, pois huoleni poistan.
Hänelle kenraali nyt lausui näin: »Jo etkö uuvu virkas urakassa, tääll' eikö, veikko, miestä nuorempaa? Siin' aamust' asti seisot puutumassa, et liikkumaan nyt palikoitas saa.» Sen kuuli uros mielin puolikarsain: »Kenraali, toist' on vanhan, toista varsain, eik' enää käy kuin poikasilta työ; mut katsominen miest' on kätten voimaan!
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, viskasi keihään, eip' osunutkaan Atreun poika. Syöksi nyt peitsen päin Menelaon kunniakuulun kilpeä Peisandros; toki tutkaint' ei läpi saanut, vaan iso kilpi sen esti, ja katkesi kahtia keihäs, vaikka jo riemahtain uros uskoi voittanehensa.
JACHIMO. Iloinen varsin; toist' ei muukalaista Niin hullun hauskaa; irstas brittiläinen Nimenä hällä onkin. IMOGEN. Täällä oli Hän surunvoipa, usein ilman syytä. JACHIMO. En suruisena häntä koskaan nähnyt.
Hetkessä hän ristiritarilt' on mennyt, mennyt, toist' askelta mä ellen ottaa tohdi, sanoa tytöllekin, ken hän on! Ei huolta! Ensi hetkenä, min kahden hän kanssain on, mä hälle sanon sen! Ja hetki tulee se ken ties nyt juuri, kun saatan häntä. Vaaratt' aivan kai jo matkalla voin ensi vihjeen antaa. Niin, niin! Nyt tai ei koskaan! Asiaan! VIIDES N
Viel' ei virkaan-nousijoilta taannut vanha kilpa tää, toinen toist' ei ansioilta jäljemmäksi jää. Tasan kumpaisenkin kulki taival kunniaan, Luodin' kun soi nimi julki, Stoolkin mainitaan. Jopa toisen puolle häilyi viimein onnen vaakapuu; Luoti vammatonna säilyi. Stool hän haavoittuu. Hoitolassa sai nyt heikko maata tuskissaan, sinne jäi, kun soti veikko, jouten virumaan.
Surmans' Astynoos ja Hypeiron valtias saivat: toiseen iski hän peitsellään liki näppyä rinnan, löi väkimiekallaan solisluuhun toist', olan juureen; kaulast' irralleen sekä seljäst' erkeni olka.
Nyt Polydoron peitsellään, Priamon pojan sorjan, sorti Akhilleus; eip' isä taistoon laskenut häntä lainkaan ois; oli poika hän nuorin näät sekä rakkain taatolleen. Toist' ei niin ollut juoksuhun nopsaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät