Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"*Ehkäkö*?" toisti Katri iskien tummat terävät silmänsä rouva Andersson'iin, "Eikö rouva sitte tiedä, täytyykö heidän niin tehdä?" "Mitenkä minä siitä tietäisin? Heidän tulee kaiketi tehdä, mitä herrasväki käskee". "No kai rouva tuntee lähemmin heidän isäntäväkensä?" "En, en minä tunne ketään hienoja ihmisiä lähemmin,"
Sen täytyy onnistua. Mitenkä? Täytyykö? Täytyy kuin täytyykin. Minä olen sanonut sinulle, että Kustaasta on tuleva joko kuningas tai talonpoika. Kumpi tahansa, sama se. Jos tahtoo tulla talonpojaksi, niinkuin minä, tulkoon vain! Mutta jos häntä ei enää halutakaan tulla talonpojaksi?
TUOMAS: Minä voin joskus ... kohota korkealle, mutta ainoastaan ajatuksissani. KAIKKIVALTA: Miten voi ihminen sen muuten tehdä? TUOMAS: Minun vereni vaistot vetävät sinne ... alas ... ymmärrätkö? KAIKKIVALTA: Mutta teidän henkenne pyrkii Herran taivahille. KAIKKIVALTA: Täytyykö teidän aina taistella? TUOMAS: Aina.
Silloin vanhus meni aivan hänen viereensä ja kuiskasi hänen korvaansa: "Mitä? Täytyykö minun muistuttaa sinua tärkeimmistä velvollisuuksistasi? "Täytyykö minun muistuttaa tuota yöllistä valaa ja liittoa, jolloin lupasit: 'Kaikki kansani hyväksi. "Minä tiedän, tunnen puhtaan sielusi että kruunu on sinulle enemmän taakaksi kuin koristukseksi.
Te, jotka olette seuranneet minua lasten tavoin, seuranneet isäänne aina tänne asumattomaan maahan saakka tahdotteko todella jättää minut tänne? Täytyykö minun valkoisen veljeni kanssa yksinämme lähteä matkalle? Tahdotteko palata takaisin ja sanoa valkoisille ystävilleni, että jätitte minut tänne, tähän villiin seutuun, ja heititte minut tänne kuoleman omaksi?
Mene, poika kulta! Mikä on raskasta? Täytyykö sinun liiaksi lukea? Ei, minä vain tahdon ulos. Hyvästi, täti. Joju läksi. Hän kulki ilman päämaalia. Päämäärä kyllä olisi ollut, mutta eipä hän saanut mennä, mihin halutti. Hän oli kulkenut vähän matkaa Etelä-esplanaadikatua, kun Korpi tuli juosten häntä vastaan. No Korppi sinä, mihinkä kiire? Kas, Veitikkako? Enpä aikonut tuntea sinua.
Voi niitä sokeita, jotka eivät tahdo mitään nähdä! Mikä sormus se sitten on? Sekö, jonka sain teiltä, vai se, jonka te saitte minulta? Eikö se ole juuri se, jota en tahtonut jättää isännän huostaan? v. Hyvä jumala! mitä näen? mitä kuulen? Täytyykö minun nyt taas se ottaa? täytyykö? v. Missä olen?
Voi, herra laamanni! vastasi viimemainittu, kyynelten pursuessa esiin hänen kauneista silmistään; täytyykö minun olla apuna hänen tuhoamisessaan?... Voi häntä onnetonta, onnetonta! Hänpä todella on kaunis otus surkuteltavaksi, huomautti poliisimestari jos hän saisi määrätä, niin te nais-parka, olisitte pian päätänne lyhempi!
Ei, se on erehdys. En minä ole kaivannut vanhoja tuttavia. Viktoria vaan en ketään muuta, en niin kertaakaan ketään muuta. KARIN. Sallithan meidän kumminkin tulla luoksesi, vai täytyykö lähteä pois heti? SYLVI. Ei, kyllä saatte olla vähän aikaa, jos tahdotte minun puolestani. ALMA. Me, näetkös, ajattelimme, että se ehkä vähäisen virkistäisi sinua. SYLVI. Niinkö ajattelitte?
Tuossa hän seisoo edessäni: hänen hellyytensä on muuttunut katkeruudeksi, viattomuutensa häpeäntunteeksi, jumalisuutensa RAHIKKA. Oh, mitä minä tässä lörpöttelen. Selma sinun täytyy seurata nyt minua. SELMA. Täytyykö? Vai niin! Oh, minä en jaksa enää! Sitten hankin minä sinulle jotakin työnansiota Sinä et vastaa. NIILO. Rakas Selmani. Minä en voi sinua oman onnesi nojaan jättää.
Päivän Sana
Muut Etsivät