Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Sinäkö kysyt? Niin minä. Vastaa minulle nyt, miksi viettelit hänet? Siksi että häntä rakastin Minä en ymmärrä sinua. Etkö ymmärrä? Täytyykö minun se selittää sinulle? Jätä neiti Såltin? En voi! Hän on rakastunut minuun. Sinun täytyy pelastaa Lyyli. Ikävällä avioliitollako! Ei! Ranskassa saisin ampua kuulan rintaasi Täällä tarvitsisi minun ampua itse itseni. Tee se! En voi! Se on hän! Lyyli!
Te olisitte pikemmin suonut, että se olisi ollut herra Figaro? ROSINA. Se on minulle aivan yhden tekevää, sen vakuutan. BARTHOLO. Minä tahtoisin mielelläni tietää, mitä niin tärkeätä tuolla parturilla oli teille sanomista? ROSINA. Täytyykö puhua totta? Hän kertoi minulle Marceline'n tilasta, joka ei olekaan aivan hyvä, kuten hän sanoo. BARTHOLO. Kertoa teille!
ELLI. Kysy, niin saat kuulla! Lausupa mulle kerran totta, lausu Elli kulta, Ootko koskaan tuntenut sa rakkauden tulta. Onkohan poian silmäykset vielä eläissäsi Koskaan saaneet lämpimäksi nuorta sydäntäsi? Yhden mä tiedän sorjan ja sievän, josta ma hiukan tykkään. Saisko tuota rakastaa, en ole kysynytkään. Ei ole tullut isännältä tuota kysytyksi, Saisko ottaa ystävää, vai täytyykö olla yksin.
Minulla yhä vaan tunkeusi syvemmälle ja syvemmälle ajatus, että täytyykö minun jättää tämä kotini, jonka melkein oma käteni on tämmöiseksi tehnyt, jonka itse olen työlläni ja toimellani pelastanut perikatoon joutumasta.
Kun minä kerran jotain sanon, niin sen teenkin. Täytyykö tästä kirjoittaa senaattiin vai kuinka? Neiti Kortman. Ei, sitä ei tarvita. Paras keino olisi Mutta tämä tuntuu todellakin vastenmieliseltä ruveta sinua neuvomaan omassa asiassa se on kerrassaan vähän hassua.
Molemmat rääkkäävät ruumistaan rakkaudesta kai ja juoppo maksaa vielä humalasakot, makaa yönsä putkassa ja potee kohmelot, ollaksensa muille varoittavana esimerkkinä. Sillä rakkaus on väkevä. Entä se esimerkki sitte? Jos lähimäiseni vatsa ei siedä potaattia, täytyykö minun, rakkaudesta häntä kohtaan, lakata potaattia syömästä?
Kylläpä tämä on kaunista! sanoi Kaarina. Voi, voi! huokasi Naimi. Täytyykö minun todellakin jättää tämä kaikki? Vesille venosen mieli tervaksiltakin teloilta, neidon nuoren miehelähän kullaisestakin kodista. Ei, ei, minä en tahdo täältä minnekään. Etpä suinkaan, vaan annat väkisin viedä itsesi. Jos Björn olisi edes pappi, että olisi voinut tulla tänne apulaiseksi.
"Kuinka", huudahti Vitiges melkein suutuksissaan, "täytyykö minun olla oma lipunkantajani, eikö kukaan ystävistäni kunnioita luottamustani?" "Anna minulle. Teoderikin lippu", sanoi Hildebrand-vanhus tarttuen siihen. "En enää välitä niin suuresti taistelusta. "Mutta olen iloinen nähdessäni nuorten kunnianhimoa. "Anna minulle lippu. Suojelen sitä samoin kuin neljäkymmentä vuotta sitten."
Jollei se ole siinä, missä kaksi tuommoista ihmistä yhtyvät, niin ei sitä ollenkaan ole olemassa, suurta, syvää onnea, joka sovittaa ihmisen syntymisensä kanssa.» »Onko meillä lupa olla tyytymättömiä syntymiseemme?» »Olemmeko me sitten syypäät olemassa oloomme?» »Emme, mutta mehän opetamme, että » »Täytyykö sen sen vuoksi olla totta?» »Ehkä ei. Niin minä kuitenkin joskus olen luullut.»
Mun sieluani murha lannistaa, Ja kylmä kammo syömessäni viiltää. Oi Herra, enkö katumuksella Voi velkoani maksaa? Täytyykö Mun tuskissani kuljeskella aina? Oi, ällös kuolon helmaan antako Mun ennen vaipua, kuin armos mulle Suo viilistystä syömen haavoihin!
Päivän Sana
Muut Etsivät