Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Kuuntele jokaista äänensävyä, tarkkaa jokainen värähdys ja kerro minulle kun jälleen tapaamme, antaako se musiikki minulle toivoa vai täytyykö minun pelätä. Nydia, en ole moneen päivään nähnyt Ionea; siinä eristäytymisessä on jotakin salaperäistä. Minä epäilen ja pelkään.
"Tahdotko kirjoittaa hänelle?" kysyi hän seisahtuen kummastuneena. Minä nauroin ääneen. "Minäkö? Minäkö kirjoittaisin kirjeen? Ah Ilse, sepä vasta on naurettavaa!... Ei, ei, Ilse, minä vaan haluaisin tietää niiden henkilöitten nimet, joitten tykönä isäni nyt asuu." "Täytyykö sen tapahtua juuri nyt?"
Vakavuus asui ylevällä otsalla, mutta lempeältä, vaikka samalla vakavalta, näytti kauniisti kaareva, tuuhean parran ympäröimä suu. Ylevän haamun luokse astui Kalmatar ja sanoi: "Isä, katso nuorukaista, Suomen toivoa ja ylpeyttä! Saako Tuoni hänet omaksensa temmata? Täytyykö hänen tulla viedyksi autioon Manalaan?
Hän oli päässyt vapauteen itkeäksensä isänmaatansa, hän oli löytänyt poikansa menettääksensä hänet, ja nyt tuli kutsu vanhan kumppanin luo sanomaan jäähyväiset hänelle haudan partaalla. Täytyykö minun ensin vannoa uskollisuutta? kysyi kapteeni kalpeana. Kyllä täytyy, vala vannotaan tuolla pihalla.
"Täytyykö muitten kärsiä janoa ja nälkää sen tähden, että minä olen suruissani?" kysyi hän kiivaasti ja nuhtelevaisesti. "Sinä näit tänä yönä mummosi kuoleman, etkä kuitenkaan häneltä oppinut, ett'ei edes vaikeimpanakaan hetkenä saa joutua pyörälle."
HEIKKI. Jospa pyytäisin sinua? LIISA. Jos pyytäisit kymmenen kertaa, niin en sano sitä sittenkään. Heikki! HEIKKI. Sinun täytyy sanoa se! LIISA. Täytyykö minun? Täytyy. Minä toivon sen. LIISA. Uneksitko sinä, vai oletko kenties noussut univuoteeltasi takaperin? HEIKKI. Elä laske pilaa. Täysi toteni on, että sinun on sanominen: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu!"
Se iski niin yllättävänä ja syvän alastomana, että molemmat nuoret seisoivat hämmästyneinä ja neuvottomina. »Täytyykö minun näin valita?» kysyi tyttö kalpeana, miltei rukoilevalla äänellä. »Täytyy!» Tyttö lennähti punaiseksi ja kalpeni taasen, ja seisoi niin liikkumattomana kuin hän ei olisi ensinkään hengittänyt.
Täytyykö sinunkin saada minulta joku näkyvä merkki, voidaksesi muistaa että olet ollut minun kanssani onnellinen?» »Ei!» »Onko se sitte minulle välttämätön?» »Ei, ei, kun sinä kerran niin sanot! Minä olen niin lapsellinen. Anna minulle anteeksi, Olavi, äläkä ole enää surullinen en minä muuta pyydä kuin saada vaan sinua rakastaa.» »Ja minä sinua ilman kysymättä, ajattelematta!» »Niin, niin.
Jumalan enkeliäkö minä pakenisin!« «Häntä! Jumalan enkeliä! Vai täytyykö minun sinulle ilmoittaa, mitä ainoastaan kaksi maailmassa tietää. Sinä olet minun veljeni, ystäväni. Kuule... Minä rakastin häntä!« «Mariaa! Sinäkö olet rakastanut häntä; sinä?« «Minä!« «Ja hänkö on rakastanut sinua?«
ERNST. Amen! Mutta mihin rupeemme? Täytyykö minun siis kerjätä almuja. Se vaivaa minua, että hän on ja'annut meidän kanssamme, ja nyt kenties itse on puutteessa. MARIA. Eikö hän ole antanut sitä rahaa käsirahana kaavastasi, jonka hän lupasi myydä Englannissa? ERNST. Oi, älä usko jotakuta semmoista, rakas sisar!
Päivän Sana
Muut Etsivät