United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan ja rakkaasti hänen kullanruskeat kotkansilmänsä katselivat jättiläismäistä sairaanhoitajaa. Sitten hän ojensi hänelle laihan, mutta suonikkaan oikean kätensä. "Vanha ystävä", hän lausui, "nyt sanomme jäähyväiset toisillemme". Vanhus lankesi polvilleen ja painoi kuninkaan kättä leveätä rintaansa vasten. "No, vanhus; nouse. Täytyykö minun lohduttaa sinua?"
"Mutta mistä nyt äkkiä saamme kuivia vaatteita?" sanoi äiti. "Lotta, juokse kalastajan tuvalle ja pyydä lainaksi lasten vaatteita!" Lotta meni ja palasi hetken kuluttua. "Heillä on vain pieni poika ja isonlainen tyttö", sanoi hän. "Tässä on tytön paita ja raitainen pyhähame sekä sukat ja kengät." "Täytyykö minun käydä tytön vaatteissa?" kysyi Valtteri.
"Ja ennen kaikkea: sinä olet luotettavampi. "Sen vuoksi teen sinulle kysymyksen, johon sinun on rehellisesti vastattava. Onko, kuten itse tunnen? Sano, täytyykö minun kuolla? Jo tänään? Ennen yötä?" Ja hän loi Hildebrandiin katseen, jolta ei voinut mitään salata. Mutta vanhus ei tahtonutkaan salata, hän oli taas saanut entiset voimansa.
Täytyykö minun kaikessa tapauksessa odottaa täällä koko päivän ilman ruokaa, vai miten?" "Emme viivy kauan, herra; neljännestunnissa ehdin leiriin, ja puolen tunnin kuluttua olen täällä takaisin tuoden mukanani ruokaa ja riippu-maton." "Niin, sepä on kaunista", sanoi Frank, jonka mieli pahettui siitä että häntä aiottiin kantaa. Hän luuli näet siten joutuvansa kaikkien pilkan alaiseksi.
"Mitenkä nyt tehdään?", sanoi Sokrates; "eiköhän täytyne meidän toiseltakin puolen otaksua samankaltaista syntymistä, vai onko tässä luonto rammaksi joutuva? Täytyykö otaksua jotakin kuolemiselle vastaavaa syntyä?" "Täytyy kyllä", sanoi hän. "Mitä?" "Eloon elpymistä." "Jos nyt", jatkoi Sokrates, "jotain elpymistä löytyy, eikö tapahdu tämä elpyminen siten, että kuolleista jälleen syntyy eläviä?"
Mutta yllämainittuna huhtikuun 1 päivänä sanoi mieheni täydellä todella minulle: Tiedätkös, aarteeni, pian se syttyy. Mikä se on, joka syttyy? kysyin minä. Sota Sardinian kanssa. Minä säikähdin. Jumalan tähden sehän olisi hirmuista! Ja täytyykö sinunkin mukaan? Sitä varmasti toivon. Kuinka voit sellaista sanoa? *Toivot*, että sinut otettaisiin vaimoltasi ja lapseltasi? Kun velvollisuus kutsuu
Pian päällesi nyt ja laita itsesi sinne, minä tulen kohta jäljessä. JUSSI. Mutta, pappa, täytyykö hänen tosiaankin mennä? PASTORI. Täytyy. Se oli päätetty aikoja sitten. Noh ? Mitä sinä viivyttelet? PASTORI. No niin! Vai te olette tullut Savoon kesää viettämän, herra kuinka olikaan nimenne? TEUVO. Rastas. PASTORI. Rastas, aivan oikein. Niin, onko aikomus tutustua Savon kansaan, vai muutenko vaan ?
"Oi Herra Jumala, täytyykö meidän siis taasen mennä tuonne hirveään helteesen?" valitti Ilse, syrjästä katsellen minua. "Minä teitä säälin," vastasi vanhus kylmästi, "vaan tämän talon kautta ei sinne käydä ja teidän pitäisi tietämän, että tuonkaltaista tavaraa varten on suuri portti sivukadulta!" jatkoi hän kantajille osoittaen kapineitamme.
KAMREERI. Mamma! Minnekä hiiessä minä nyt tämän paketin ONNI. Antakaa tänne minä tiedän. Kas niin! Mutta täytyykö minun todellakin aivan heti ? KAMREERI. Jos sinulla on hiukankin ystävyyttä minua kohtaan, niin ONNI. No, kyllä, kyllä. Olkaa huoleti! KAMREERI. Hän tulee! Minä kiidän tieheni. Onni. Hilma.
Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi; Keltä mä kysyn lupoa, Keltä lausun lattiata, Minun leikin lyöäkseni, Taiten tanssaellakseni? Hoi isännät, hoi emännät! Kell' on kellarin avaimet; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella?