United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hälläpyörä 17/3 1872; Kaikuja Hämeestä 1872. Kuin luonto, joka, taimellansa vasta, Odottaa valoa, mut taivahasta Saa raetta ja kylmää tuulta vaan, Niin on myös täällä näyttötaiteen laita, Ei usein päivä sitä vaippaa taita, Jok' eroittaapi taivahan ja maan.
Sijoitammeko kuumetautisen sairaan kostealle lattialle ja itse paneudumme kuivalle? Vielä pahempi on se, ettei silloin saa unta silmiin. Sijoittaako hänet omalle vuoteelle ja käydä levolle hänen kanssaan: silloin tartutat itseesi täitä ja lavantaudin. Antaa pyytävälle viimeiset kolme ruplaa, on sama kuin jäädä huomiseksi ilman leipää.
»On tämä! On sitä huonompaakin henkipuukko kirjoihinsa merkitty!» »Joko ne taas siinä virnistelevät sitä koirankuria», tokaisi Anna Liisa, joka kokoili kapustoita hyllyltä. Seinällä riippui Kettusen pojan tuoma Antin pitkä sarkanuttu. Kenonen huomasi sen ja käski: »Katsele sinä, Kanasen akka, onko tuossa nutussa täitä, ja jos on, niin tapa ne... Se on vielä hyvä nuttu.»
Mies on iäksi mennyttä: jos ei Hector hänen niskaansa ottelussa taita, niin hän itse sen taittaa ylpeydellään. Minua ei enää tunne; sanoin: "hyvää huomenta; Ajax", ja hän vastaa: "kiitos, Agamemnon" Mitä sanotte ihmisestä, joka luulee minua päälliköksi? Hänestä on tullut oikea maakala, kieletön, epäluoma. Hiiteen koko maine! Sitä voi käyttää oikein- ja nurinpäin niinkuin nahkatakkia.
"Ensiksikin", sanoi Hermina kuivasti, "en mielelläni taita kukkaisia ja toiseksi nuo ruusut eivät ole minun!" "Oh, sekö vain on esteenä!" Bodendorff otti kynäveitsen taskustansa ja alkoi, sanan mukaisesti, rosvota kukkaispensasta, kunnes Hermina estäen laski kätensä hänen päällensä. "No, lakatkaa jo, te pahuuden tekijä!" huudahti hän nauraen. "Tehän teette koko pensaan kelvottomaksi.
Haukkuukohan tuo oravaa? aprikoi joku. Miksei haukkuisi, tuommoinen pystykorva. Teertä ja oravaa! Mutta ei tämä oikea lintukoira ole. Taita parhaiten haukkua matkamiestä ja reppuria. Ja sikaa ja lehmää, heh, heh... Talonvahti tämä on. Näkeehän sen naamastakin. Mutta on se ollut tappelussa. Katsokaahan! Kyllä koira haavansa nuolee.
Sisälle päästyään jutteli isäntä, että poika tulisi jäämään taloon hoidettavaksi ja että sille oli annettava ruokaa ja hiukan vaatetta. Mutta tästäpä emäntä äänen otti: hän nyt muka rupeaisi hoitamaan tuommoista retvanaa. "Ei ikänä se tapahdu," sanoi hän. "Onhan siinä täitä ja syhelmää, ja jokalajia, tuommoisessa!
Tie käy jyrkemmäksi ja sen polvekkeet lyhemmiksi. Se on kuin porraskäytävää haljenneiden kallioiden ja puiden lomassa. Jonkin matkan päässä on pengermä, niityn pyörylä, kasvaen ääriään myöten alppiruusuja, uhkuen niitä kuin kukkasmaljakko. Siinä on taas kirjoitus: "Tulija, taita tästä ruusu ja vie se viemisiksi Pyhälle
"Minä en ole niin taikauskoinen kuin sinä. Minä en ole vielä vajonnut niin syvälle, että turvaisin taikaan". "Se ei olekaan mikään taita.
Näkevä olet hänet autuaana, hymyileväisnä kukkulalla vuoren.» Ma hälle: »Rientäkäämme, Opas hyvä! En enää väsynyt ma ole lainkaan, ja huomaan, että vuori luo jo varjon.» Hän vastasi: »Me tänään kiipeämme niin paljon kuin vain jalka jaksaa; mutta on asemamme toinen kuin sa luulet. Taas Päivän, joka törmän taa nyt peittyy, niin ettet enää säteitänsä taita, saat nähdä ennen kuin me vuorell' ollaan.