Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Karoliina ja Jaakko setä riensivät häntä nostamaan, mutta hän oli jo hengetönnä, ohimo terävään kiveen sattuneena. Se oli minun syyni, se oli minun syyni, vaikeroi Karoliina. Jaakko setä riensi, minkä suinkin jaksoi, pappilaan päin. Hän pysähtyi tuon tuostakin, pudisti päätään ja olkapäitään kuin vilussa, lähti taas menemään ja sanoi tuon tuostakin: »Nemesis ... nemesis, huhhuh!»
Ainoastaan yksi käsi, yksi vaan ... oi, oi, oi ... ja se on minun syyni ... syy on minussa ... minussa..." Hän alkoi uudelleen heilutella päätään ja nyyhkien valitella. Hänen miehensä oli asettunut vuoteen luoksi ja itki hiljaa. "Näin hän on ollut kaiken päivää. Ja helppoa on arvata, miten se häneen tuntuu, hän kun on vielä niin heikkona synnytysvaivoistaan."
Mutta tämä ei jätä, sitten sitä ruvetaan, aiotaan ... tämä on niiden oikeain puolella, mutta niin sanoi, että jos eivät sodasta palkkaa anna, niin kansan puolelle menee, punaisten. Kyllä hän osaa rahaa hankkia! Enkähän minäkään niin huono. Vaikka linnassa olen istunut; ei se minun syyni ole ollut. Katsokaa itse, tässä on linnan tirehtöörin todistus ... että minulla on ollut hyvä käytös.»
Mutta kun saavat tietää, niin tulevat panemaan kaikin voimin vastaan, viimeiseen saakka, eikähän sitä sovi kummastella. Kuule, Lauri ... sinun äänessäsi on jotain, niinkuin toivoisit, että he sen tekevät. Anna minun olla rauhassa! Suo anteeksi. Elähän mene ... elähän nyt suutu ... elä edes sinä jätä minua. Taivahan tekijä, nyt hän siellä sairastaa ja hourailee ja ehkä kuolee! Se on minun syyni.
Ken kirkkaan katsannon, Joll' ei lie vertaa vainen, Noin himmentänyt on? Se kaikk' on minun syyni, Jost' olet kärsinyt, Mun vikan' kaikki tyyni Näin päälles otit nyt. Kas tässä syntineni Nyt seison vaivainen, Luo minuun, Jesukseni, Vaan katse ainoinen. Mua katso, Herra suuri, Mua kaitse, paimenein! Sult', armon alkujuuri, Sain kaiken hyvyytein.
Te olette puhuneet totta, oivat aatelismiehet, sanoi hän kääntyen kolmeen muskettisoturiin, eikä ole minun syyni, ell'ei meidän tämän-iltainen kohtauksemme ole teille eduksi; mutta seuratkaahan minua. Kardinaali laskeutui maahan, kolme muskettisoturia tekivät samoin; kardinaali heitti ohjakset tallimestarinsa käsiin, muskettisoturit sitoivat hevosensa ikkunaluukun viereen.
Oliko se suomalaisen kansanvaltaisuuden näyte? virkkoi Bertelsköld, heidän ratsastaessaan edelleen. En tiedä, minkätähden ratsupiiskallani oli niin suuri vetovoima tuon miehen selkään. Niin oli minunkin ratsupiiskallani, sanoi maaherra leikillään. Lempo soikoon, onko se minun syyni, että keppi tarvitsee kenkäintä lokaa kosketellessaan? Mitäpä voin muuta tehdä?
Ennenkuin sitten ulko-ilmassa, kun hän tuli kadulle ja kasvot leppeätä yötuulta vastaan kulki bulevardille. Se mitä Georg tahtoi Helenalle vielä sanoa oli samaa, mitä hän jo oli kirjeessä pyytänyt. Kun Helena näki hänet ja seisahtui pari askeletta hänestä, kuului Georgin suusta yksinkertaiset liikutuksen sanat: Anna anteeksi! Kaikki on minun syyni!
Kaikilta jumalilta kysyn yhtaikaa: onko se minun syyni, etten minä enää voi saada esille sitä kuvaa, joka herättäisi minulle rakkauden? Minähän tahtoisin saada, enhän mitään niin tahtoisi kuin rakkauteni takasin. Mutta minä en ole sen asian herra. Se on jokin luonnonlaki, joka estää minua.
ELISABETH. Ei, syyni liian raskaat on ja kuolleet: Laps raukat kuolleet raskaan mullan alla. RICHARD. Sit' älä syytä koske; se on mennyt. ELISABETH. Koskenpa, kunnes sydänsyyt ne kätkee. RICHARD. Tään ristin, polvinauhan, kruunun, kautta, ELISABETH. Häväistyn, liatun ja anastetun! RICHARD. Ma vannon. ELISABETH. Tyhjään; se ei vala kelpaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät