Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Neiti Horn suuteli sen turpaa, hienoa ja pehmoista kuin lapsen iho, ja ruhtinatar taputteli sen laihoja, jänteisiä lanteita. Samassa tuli pikku Novosiltzov sinne. No, Archer, sanoi hän äkäisesti, peitä heti hevonen; mitä uusia tapoja tuo on... Niin teidän armonne, mutta ruhtinatar... Minun syyni se on, minä tahdoin näyttää Almandinen vieraallemme.
Tämä on ikäänkuin minun syyni, minä pidän häntä kuin häkissä ja se kiusaa minua kovasti. Mutta minä koetan pitää kasvoni tyytyväisen näköisinä, niinkuin en sitä huomaisi, niinkuin ei olisi kiirettä mihinkään. Ja kun purjeet herpoavat ja asettuvat pitkin venettä, otan airon ja huopaan rantaan hänen pitäessään perää. Kun emme ole vesillä, istumme tavallisesti muiden kanssa verannalla.
»Niin olisikin, mutta onkohan sekin minun syyni, ettemme sitä ehtineet. En kai minä asiata alkuunpannut?» »Et kai. 'Syy, syy tule tänne, on täällä entisiäkin'. Minä olen niitä poloisia, joilla on tuliset tunteet, vaikka tahto on kova ja kylmä kuin teräksestä tehty, niinkuin sinä aina sanot.»
Tiedätkö, koko tämä aika on ollut niin kovasti vaikeata... En aavistanutkaan, että se olisi ollut tämmöistä. UUNO: Se on minun syyni: miksi en lähtenyt ennen. LEENA: Mitä sinä ? UUNO: Olemme ehkä olleet vieläkin liian lähellä toisiamme. LEENA: Liian lähellä?! Liian kaukana! Jospa olisi joskus saanut edes puhua kanssasi, mutta sinä olet kaikin tavoin välttänyt näkemistäkin.
Saakeli soikoon! teidän täytyy tietää jotakin asiasta! Ottaa kiini muskettisotureita! Te olitte joukossa, elkää laisinkaan kieltäkö, teidät on tunnettu ja kardinaali ilmoitti teidän nimenne. Se on tietysti minun syyni, sillä minähän olen valinnut mieheni. Kuulkaas, te Aramis, minkä pirun tähden olette anoneet sotilaspukua, kun teille niin hyvin olisi sopinut papinkauhtana?
Sattui kerta eräänä sunnuntai-iltapäivänä, kun toiset piiat taaskin tavallisuuden mukaan ulos itseänsä pyysivät, että rouva pysäytti muutaman heistä, huusi Elsan luoksensa ja sanoi: "Kuinka se on Elsa sinun kanssasi, kun ei sinulle ulospääsön vuoroa koskaan tule? Minun syyni se ei ole, kun toiset aina pyytää, niin minä olen luullut että nämät pyytävät sinua edestänsä kotona olemaan."
Tajutonna salli Liisa sen tapahtua, mutta kun Miina koetti lohduttaa häntä, loi hän ystävättäreensä epätoivoisen katseen: minä olen tappanut hänen, minä olen tappanut hänen, hän olisi vielä voinut elää muutamia tunteja, oi, se oli minun syyni, oi, voi! Hän viskausi vuoteelle ja raju pudistus värisytti häntä uudelleen.
Minun on syyni, lemmitty Edvardini! anna minulle anteeksi, että olen halveksinut, hyljännyt ja ajattelemattomasti polkenut vilpittömän rakkautesi jalkaini alle. Minä menehdyn epätoivosta. Minä tahdon kuolla. Ei! minä tahdon vielä elää parantaakseni, sovittaakseni tehdyt rikokseni."
Menisit nyt johonkin taikka jonnekin, ei Herra meille ikkunasta syömistä pirttiin tuo, vaikka tuomiopäivään asti kädet ristissä leukasillas olisit ikkunassa. On noita lapsiakin niin paljo. Ei se ainakaan minun syyni ole. Sen "tästin" olen kuullut jo monesti, esipuheet, kolleseetat ja kaikki, jos kerrankin jo tulisi hyvästi siunaus!
Tuo oli valitettavasti minun syyni; minä tulin maininneeksi perhettä Frans'ille ja muutamille hänen ystävillensä, ja... No vielä! He luulivat, että minä ... että minulla olisi aikomuksia tyttöä kohden, rakastuisin... Jumalani, minulla ei ole mitään muuta elääkseni kuin enon hyvyys, enkä ole koskaan ajatellut... Yhtä hyvä; jatka, poikani.
Päivän Sana
Muut Etsivät