Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Onko se minun syyni että minä olen tämmöinen, että minä olen murhaaja ... ei, miksi hän petti minua ... miksi toi sattuma kirjeeni pikku Emman käteen... Emma! sanoi ääni takanansa. Emma käänsi äkisti silmänsä puhujaa kohden. Valkean edessä poskessaan nousneet ruusut pakenivat ja lumivaaleana kysyi Emma: Aato oletko kuullut mitä olen puhunut. Olen, onnetoin tyttö! Minä...
»En tahtonut lasta miksikään riitakappaleeksi välillemme. Sinulle hänestä olisi suurempi vaiva tullut, siis oli se paremmin sinun päätettäväsi, ottaisimmeko hänet vai emmekö, ja vastauksestasi havaitsin, ettei sinua haluttanut ottaa häntä.» »Hyvänen aika! Se on sitte minun syyni, jos lapsi on onneton!»
Ei hän tule niitylle, kun pyydän tulemaan, vaivoin vastaa, kun häntä puhuttelen, tuskin on näkevinäänkään. Mutta millä tavalla olisin voinut häntä suututtaa? Hän arveli, otaksui, luuli yht'äkkiä käsittävänsä sen. Mutta eihän hän silloin olisi ollut minulle tyytymätön. Pitäisihän hänen tietää, ettei se ole minun syyni. Ehkei se olekaan mitään, ehkä vain turhia kuvittelen.
Että minä tahdon sovittaa syyni, jatkoi Nehljudof, eikä sovittaa sanoilla, vaan teoilla: Minä olen päättänyt mennä naimisiin teidän kanssanne... Maslovan kasvoihin ilmausi äkkiä säikähdys. Hänen hiukan kierot silmänsä pysähtyivät ja yhtaikaa sekä katsoivat että olivat katsomatta Nehljudofiin. Sitäkö tässä vielä tarvitaan? sanoi Maslova muuttuen vihasen näköiseksi.
Nyt oli jo lääkäri selvillä, minkälainen asia tässä olikin kysymyksessä, eikä hän voinut olla myhähtäen sanomatta: Kylläpä se on ollut jotenkin aikaista tuumanpidettä. Niin se on ollut, vahvisti Elias, eikä siihen ole minun syyni yksistään. Hän on aikonut uskollisesti pitää lupauksensa, mutta sitten näyttää tuommoista.
Tämä ei ole minun syyni enemmän kuin muukaan, mitä Newyork'issa tapahtuu. Minä saan vapaasti valita ne kirjat, joita arvostelen, enkä koskaan kehoita yleisöä lukemaan teosta, ennenkuin olen itse parhaimman taitoni mukaan sitä arvostellut, sekä kauno-kirjalliselta että siveelliseltä puolelta. Sellainen on minun asemani ja jos se sinua miellyttää voit sinä tehdä samoin".
Sinä tiedät, että se ei ole minun syyni, lausui hän matalalla äänellä, vetäen kätensä pois ja sohvankulmaan nojautuen. Minä olisin tahtonut toisin. Mutta olosuhteet ovat sen nyt näin järjestäneet. Enhän minä sitä tarkoittanut, sanoi Liisa. Minähän vain leikilläni... Ei se ollut leikkiä, väitti Johannes. Ja jos olikin, niin oli siinä totuus takana. Hyvinkin katkera totuus.
Tottahan siveällä porvarilla on silloinkin vielä kyllin aikaa varustaa itsensä aseilla, koska hätäkello kutsun meidät täysissä varuksissa ulos tulemaan." "Eipä se, isä kulta, ollutkaan nyt minun syyni.
"No, kuinka siellä kotonasi nykyään voidaan?" kysyin puheen aluksi. "Aina vaan huonommasti ja huonommasti," vastasi hän yksikantaan. "Mitenkä se niin on? ja mielestäni näytät sinä entistä iloisemmalta," sanoin. "Minulla on minun syyni," sanoi hän. "Kuinka sinun vaimosi nykyään voi?" kysyin. "Hänhän se kaikkian huonoimmasti voipikin; hänellä ei ole enään mitään entisyydestä jäljellä.
En toki tiennyt niin hyviä ihmisiä maailmassa olevankaan. Vanha herra torjui hänen kiitoksensa. Mutta vielä oli yksi huoli Jaanalla. Kuka ne sitten maksaa nuo astiat? hän kysyi. Ei se minun syyni ollut. Kyllähän herra näki, että se nuori herra, maisteri, mikä lie ollut, se rupesi häjyyttä tekemään. Minä maksan, sanoi vanha herra. Nyt tunsi Jaana itsensä jo kokonaan levolliseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät