Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


Tosi miesi ei myrskyä pelkää, mut laittavi kuntohon venhon vaan ja köyttävi köysiä tarkempaan, vihatuuli kun vellovi selkää! Tosi miesi hän uhrata kyllä voi, mitä kohtalo kallista konsaan soi, kun vaativi synnyinmaa.

Ah! iloitsinpa minäkin ennen, kilvan laulelin ilman siivitetyn lauman kanssa, koska tyyni aurinko aleni, pallistaen valkeita hattaria kultaruskollansa. Mutta kolkot ovat päivät nyt, murehtien kallistaa päänsä Suomen kansa, että kärsii kallis synnyinmaa; ja siitähän ei löydä sydämmeni rauhaa. Margareta! Tässä olen, sinä levoton. KARIN. Hän tulee.

Vain unta uneksuinko Sinulle, synnyinmaa, Kun luulin: päivä kirkas Jo sulle sarastaa. Kun luulin: huoltes huntu Jo ijäks siirtyi pois! Siunattu rauhan aika Sinulle suotu ois! pyhään lakiin luotat Ja valaan ruhtinaan Ja uskot: niissä suoja On kansan sekä maan. Jos ihmisvala pettää, On laki arvoton, Ja silloin, maani armas, Sin' olet turvaton!

Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Ylemmäs, yhä. kotka! Ylemmäs, ylemmäs! Ja ylemmäks kun lennät, Viel' lennä ylemmäs! Leimahdellos, nuori rinta! Leimahdellos tulta, Olkoon sitten morsionas Synnyinmaa tai kulta! Leimahdellos nuori rinta, Innostusta näytä! Nuoret voimas jaloon työhön Väsymättä käytä! Leimahdellos, nuori rinta, Velttous luotas lykkää! Riennoin rikkain näytä, kuinka Sydän nuori sykkää!

Suuret tietäjät olivat sanansa sanoneet. Maa vastasi voimiensa mukaan, mutta kaikkien silmät tähtäsivät nuorisoon. Sieltä oli nouseva se uuden ajan armeija, jonka keralla Suomen aamuhämärästä oli selkenevä sen keskipäivä. Eivätkä pienet olleet ne päämäärät ja vaatimukset, joita siihen aikaan Suomen nuorisolle asetettiin. »Ja korkeamman kaiun saa sun laulus, synnyinmaa

Laulu on kirjoitettu vähää ennen runoilijattaren lähtöä Jyväskylän seminariin. Suoment. Hyvästi, kallis synnyinmaa Ja lasnaoloni! Viimeistä kaipuun kuiskelmaa Suokaatte kuullani. Te, ahoset Ja kukkaset, Oi, vielä tuoksukaa, Ja lintuset, Te pienoset, Lohtua laulakaa! Teill', laakson paadet, kivetkin Hyvästit huokailen.

Ja hän saapui Hämeen maille, kuuli, synnyinmaa miten kumahteli alla orhin kavioiden, näki Hämeen harjuilta väljät veet, ja hän tunsi, kuinka pihka tuoksui Suomen suurilla kankahilla, ja hän päätyi Lepaan kartanohon, siellä vieraili viikon, kaks.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät