United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mieliisti otti aina toimitus vastaan hänen lähetyskappaleitansa, joiden sisältö oli ytimellistä vallan, esitystapa nasevaa ja selvää, useinpa nerokastakin. Ja tämänkaltaisista harrastelemisista laajeni hänen katselmansa elosta ja maailmasta. Synnyinmaa ei ollut hänelle enään epämääräinen osa epämääräisessä maailmassa, ilman mitään tietoa missä ja minkälainen.
Kun tanssi lakkasi, tuli rovasti saliin, sanoen: »No, mitenkä laulun käy? Eikö meidän nuoret saa laulua aikaan? Kaikki nuoret kokoon! Laulakaamme: 'Oi maamme Suomi synnyinmaa! Eikö käy laatuun? Koetetaanpas!» Nyt laulettiin »Maamme», ja rovasti oli itse mukana innostuttamassa nuorisoa. Sitte kehoitettiin Seljaa soittamaan, ja soitettuansa muutamia kappaleita hän pyysi Iiriä laulamaan.
Ja alat, joita peitti unheen laineet, Nyt auraamaan käy Yrjö Koskinen. Ja kansan onnenvaiheet, työt ja maineet Nyt astuu kirkkahina ilmoillen. Ja Suomalainen tuntee rinnassansa Nyt Suomalaiseks itsensä, ja kansa Täys'ikäisyyden valtakirjan saa. Ja poven pohjukasta riemu raikuu, Ja kautta maiden, mantereiden kaikuu: Nuo miehet eläkööt ja synnyinmaa! Kaikuja Hämeestä 1878.
Tuon sovitan Oloosi, synnyinmaa, Uus aamuhan Noin sullei sarastaa. Taas koittaret Kun kiertää lounahan, Maan kukkaset Kehittäin kuorestaan; Ma mietin: noin Sa pukeut kukkihin, Noin kerran koin Luo päiväks Suomikin. Mut umpeen kun Käy päivän pyörä tuo, Kun sulkuhun Teränsä kukka luo; Niin silloin lyö Surusta rintan': oi! Noin synkkä yö Myös kansat kattaa voi.
Nyt lempi jää ja synnyinmaa, taa merten lähden loitos, kulta, taa merten lähden loitos!" Hän katseen Iirin-rantaan loi, miss' salaa vuotti haaksi; hän ratsuaan löi ohjaksin: "Hyvästi ainiaaksi! Kulta, hyvästi ainiaaksi!" Soturit palaa, merimies taas kotiin purttaan johtaa; mut iäks armaan kadotin, en koskaan häntä kohtaa. Kulta, sua koskaan en mä kohtaa!
Mut silloin aatos nuorukaisen rintaan Lens' istuimelta pyhän Jumalan: Kun altis rakkaus on taivahan, Ei kuolla sovi maisen lemmen hintaan. Hän erämaassa löysi kosteikkonsa, Jost' elonvoimaa uutta ammentaa: Se kosteikko on hälle synnyinmaa Se antaa onnen, tarjoo taistelonsa.
Hetkinen oli kolkkoa hiljaisuutta, vaan kohtapa miehet alkoivat sotalaulunsa lievittääkseen eron tuskaa sekä itselleen että niille, jotka jäljelle jäivät. Ylös te, hurskaat sankarit, nouskaa! Huutaa meille synnyinmaa. Taivas ja maa ovat veriruskeat! Huokaavat perheet tuskissa.
Ja kun synnyinmaa Teiltä parhaaltaan Vaatii uhrianne, Mielen katkeran, Jäisen Gehennan Tarjoatte sille rinnastanne. Herra hengestäs Iske liekkiäs Noihin rahkasoihin! Tunge rintoihin Tulta Horebin, Sielut että syttyis salamoihin! SYRJ
Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu, iloko lie vai itku sulle suotu, salattu tuleviin on aikoihin; mut kuinka riemu sun tai tuska täyttää, ei päivää kauniimpaa voi aikas näyttää kuin päivä tää, kuin päivä Döbelnin. V
Kyyneleist' ei Suomi hyödy, Vaan lemmestä, mi toimii, uhrajaa, Ja Herran pelvost', iki-ihanteista, Ne on sun suojamuuris, synnyinmaa! Ja vaikka muurit murtuvatkin toiset, Ja raunioiksi linnat raukeaa, Niin halki aikain seisoo moinen muuri, Ei löydy, ken sen murretuksi saa! Päät pystöön siis!