Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mutta ett'eivät he tästälähin tulisi häirityksi, pitivät he kokouksensa avarassa luolassa, joka oli kaukana synkeässä kuusistossa. Kaksi henkeä oli aina vahtina valmiita varoittamaan jos liiallisia ihmisiä oli sinnepäin kuluussa, jota ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.
Päivän noustessa, laskiessa, Ai'an hetkien vaihdellessa Sua rintani kaihoaa; Sinuun eloni kevähässä Ja sen syksyssä synkeässä Vain voin onneni rakentaa! Sinust' eloni syntyi, lähti, Sä oot eloni johtotähti, Sä sen alku ja määränpää! Suo siis, Herra, ett' aina oisin Sinun lapsesi, Sulle voisin Työni, toimeni pyhittää!
Hän näkee sieluni tuskat ja kurjuuden, ja antaa minun elää niissä! Tämä soitanto minua kuusi kuukautta sitten lennätti hääjuhlan huimaavassa tanssissa, nyt se löytää minut yksinäni pahojen aatosten synkeässä vallassa. Mutta hän on jäänyt valoisaan juhlasaliin nojautuen toisen miehen käsivarteen! Oi, kuinka pian syksy tuli! Autiota, autiota on kaikki!
Ilta-rusko valaisi pieniä, kauniita, kähärä-tukalla kaunistettuja kasvojansa, ja kätensä oli ristissä rinnan päällä. Hetken aikaa katseli hän ihmetellen tyttöä, ja kau'an tukahdetut tunnot heräsivät äkkiä, vastoin tahtoansa synkeässä rinnassansa. Hän oli mainio kauppias ja oli kolmen-kymmenen vuoden alituisen ja väsymättömän rahan etsinnöllä koonnut tavaroita ja niin tullut isoon arvoon.
VARRO. Kas tässä teille armahin aine: Erään kitsaan talonpojan huoneen synkeässä loukossa, hetaleisen varjostimen takana, asuu pieni perhe, eräs vieno mutta kaunis kahdeksanvuotinen tyttö ja hänen veljensä, tuskin vielä kolme vuotta.
Kartiinit olivat aina alas lasketut, ja oven ollessa lukossa ei näkynyt koko tuossa synkeässä rakennuksessa yhtään elämän tai työnteon merkkiä. Mutta ovi ei ollut aina lukossa. Joskus se avattiin sisältäpäin kovalla telkirautojen ja kahleitten kalinalla. Silloin astui eräs mies kynnykselle, missä hän seisoi hengittäen ilmaa, ikäänkuin ihminen, jolla tavallisesti on niukalti sitä tavaraa.
FUCHS. Eikä palmutkaan käsissämme liehu. MAX. Me jossain keskisijassa istumme, vartoen tuomioomme. FUCHS. Oo, oo! Tuonen synkeässä maassa! Millainen on mieles, veli? MAX. Ei koskaan povessamme lannistukoon miehuuden into, vaihka kulkis tiemme kirottujen alhoon, vaan purren hammasta vastaanottakaamme mitä tuleman pitää. FUCHS. Oi onneton! kopeiletko tässä vielä? Ylvästeletkö, hirmu mies?
Niinpä täällä varjoja oljentelee lukematon paljous. Katso tuonne, ja näetpä heitä loppumattomassa linjassa seisovan tuolla valtavirran autiolla rannalla. Niinpä vietetään pitkä yö täällä yöseen synkeässä, ihmeellisessä maassa. GILBERT. Ihmeelliseksi ihmeelliseksi kyllä taidan kutsua tämän maan.
Näinpä laski iloisella miellä tulen ääress' ukko juttujaan, punaisena poski hohti vielä, harmaa oli tukka vaan; nuoremp' oli Kustaan aikoihin. Tullut nyt ol' Oravaisihin. Yötä hongikossa synkeässä ennen tappelua vietettiin. Harva vaan nyt unta sai, mut tässä Hurtti vaipui nukuksiin; muulloin aina valppain valvomaan ennen muita meni nukkumaan.
Näinpä vanhus leirivalkealla laski laatuisasti juttujaan, huurti hapsia jo iän halla, poski viel' on punassaan; nuorempi ol' aikaan Kustavin, tullut nyt ol' Oravaisihin. Yötä hongikossa synkeässä ennen taistelua vietettiin. Unta harva sai, mut Hurtti tässä varsin vaipui uinuksiin; muulloin aina valppain valvontaan ennen muita ehti nukkumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät