United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän toimitti toimituksensa loppuun, nousi, kävi taas sylkäisemässä pankon eteen, kohisteli siellä kurkkunsakin puhtaaksi, palasi, istahti paikoillensa, sylkäsi uudestaan, nyt pöydän viereen, mutta ei ruikkaamalla, vaan valauttamalla, tarkasti lasiensa alitse katsoen menikö sylki rakoon johon hän oli tarkoittanut, ja vaikka tuvassa vallitsi äärimäinen hiljaisuus, lausui hän: »Saisitte siinä nyt olla iänetä jotta piäsöö tässä alakuun!»
YKSI TALONPOIKA. Hän ennen aikaan oli tietäjä. LALLI. Vai tietäjä! No niinpä niinkin!... Mitä suuhunsa Toi sylki sen hän sanoi; suurempaa En arvoa voi antaa puheellensa, Kas tässä Kitka talon parasta; Ei mointa juoda Tapiossakaan! SORRI. Miksi vaalenette? KITKA. Oi onnetonta! SORRI. Niin mikä Siis teitä vaivaakaan? KITKA. Jo kadotin Mä toivon' isänmaani onnesta Ja pelastuksesta!
PORMESTARINNA. Valehtele jotakin! PALVELIJA. Mistäpä minä sen taidon nyt sieppaan? PORMESTARINNA. Sano vain aina päinvastoin. PALVELIJA. Niillä on konstinsa noilla rouvillakin. PORMESTARINNA. Eihän auta. Rouva Danell jos pääsee tänne, niin lyöttäytyy mukaan huvimatkalle. Ja minä en häntä tahdo, en millään! PALVELIJA. Minä sanon sille, mitä sylki suuhun tuopi. Ei saa kuitenkaan olla hävytön.
Tosin rahalla saa mitä hyvänsä, ja kolminkertaisen palkan toivo olisi monen, joka nyt pöyhistellen luulotellulla isänmaallisuudellaan ylpeänä sylki hänen kynnykselleen, tehnyt nöyräselkäiseksi orjaksi. Mutta niin pitkälle eivät hänen varansa riittäneet.
Pantihin palon tekohon. Palasi palolta poika, tuli vauhkona tupahan, sanoi silmin seisovaisin: "Hirveät meriset hirmut, tulen hirmut hirveämmät! Sylki kyyt kyventä, liskot puhui liekkiä punaista, Syöjätär porossa keitti, Kehno käänti kattilata." Suku jo surmata saneli: "Mitä työstä tyhjän mieheni" Ennätti emo etehen, kyyditti kylän kisoille.
Mitä ne puhuvat? Jaana nauroi. Puhuvat kaiketi ne, mitä sylki suuhun tuo. Puhuvatko ne teille paljon yleisistä asioista? Mistä? Sellaisista valtakunnan asioista. Kenraalikuvernööristä ja muusta. Haastelevat ne niistäkin, kun minä kysyn. Mitä ne haastelevat silloin? Jaana kertoi.
Vihdoin alkoivat he kilpailla: Kaksi tai useampi sylkäisi yhtaikaa ja sitten tarkastettiin kumman sylki ensiksi pohjaan ehtisi. Joskus syntyi erimielisyyttäkin tuloksia laskiessa, mutta ne sovittiin, jonkun uuden käänteen sattuessa. Paikalle tuli talon pikkunen poikanaskali, sormi suussa, ja kysyi lapsen kielellä: Mitee työ teettä?
Onpa tuo oikein hauskaa, vaikka jarrurin Liisa sitä ihmetteli. TAAVI. Miksikä hän sitä ihmetteli? KALLEN-LEENA. Tuo Liisa hupakko nyt puhuukin mitä vaan sylki kulloinkin sattuu tuomaan suuhun, sen kaikki tietävät. Näethän, näin sanoi Liisa: »Jo pääsi Kuusniemen Taavikin Kakolasta ja saapui kotia. Kylläpä tähän aikaan kelpaa ihmisiä murhata.
Sinä olit poissa, et koskaan tullut kotiin, sanoi se vanha mies » hän pui taas nyrkkiään ovelle päin ja sylki »Minä näin, että hän valehteli. Hän tahtoi antaa minulle rahaa, paljon rahaa, jos minä vaan matkustaisin pois. Mutta mieluummin minä tahdoin kuolla. Sitten panivat minut lukon taa laivassa. Minä olen koettanut karata kerran minä hyppäsin järveen, mutta minut saatiin aina kiinni.
Marja nauroi vielä hartaammin, ajatellen iloista yllätystä, jonka hän sille tekee. Sinun eväitäsi, mies parka, nauran. Eikö sinulla ole muuta kuin tuo...? Shemeikka ei vastannut, haukkasi vihaisesti palan suuhunsa ja sylki samassa toisen puolen ulos. Olisi tässä, jos et vähyyttä katsone, niiasi Marja kiven luota ja nosti keittotuohisen piilostaan. Mitä sinulla siinä on?