Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
"Ja täällä saan elää jok'ainoan hetken yhdessä rakkaan Eugenini kanssa ... täällä minä odotan häntä kotiin työstä ... juoksen häntä vastaan ja suljen hänet syliini... Hän on minun ... minun omani ... minun mieheni ... minä järjestän kodin hänelle ... minä..." Ja hän vajosi sohvalle, nojasi päänsä käteensä ja vaipui suloisiin unelmiin.
Suloista sävelmää nyt kaikkisuus vaan soipi, Suloista myös mä mielin kaikutella. Mun riemujain saat, kulta, riemahdella, Kun yhteissointumme sun korviis soipi; Syliini vaipuos ja anna suuta Ja suudelmaksi elon hetki muuta! Lintuselle. Oi lausu, pikku lintu, Lehvissä jalavan, Kuink' aina voinet laulaa, Iloita ainian?
Minä suljen pikku vaimoni syliini; ja Miss Lavinia huudahtaa, koska rusennan hattua, ja Dora nauraa ja itkee yhtä haavaa, koska minä olen niin tyytyväinen; ja minä uskon sitä vähemmän, kuin milloinkaan. "Onko se kaunis mielestäsi, Doady?" sanoo Dora. "Kaunis! Epäilemättä". "Ja oletko varma, että rakastat minua oikein paljon?" kysyy Dora.
Oletko se sinä, vai onko se sinun haamusi? huusi ukko ja kohotti kätensä torjuen häntä vastaan. Minä se olen ja minun haamuni myös! No, tule sitten syliini, kadotettu poikani! Sainpahan sinut käsiini! Mutta mistä sinä tulet? Kuinka sinä olet täällä? Kuinkas te olette täällä? Minä tulin ratsain! Himoni selässä! Loppui viinat, täytyi lähteä uutta noutamaan.
Adelaide tuli, kauniina kesäyönä sousin itse hänen Tammisaareen ja asetin hänen asumaan pieneen tupaan. Silloin hän taas vaipui syliini ja sanoi: 'Te olette pitänyt sananne, kiitoksia! kiitoksia! ja hän sai itkeä, tuo lapsi raukka.
Miksi et sano mitään, etkö pidä tästä...? Mutta kun Ester katsahti häneen, putosi työ hänen kädestään lattialle ja tietämättään hän peräytyi pari askelta. Verner...! Ei Ester, ei se ole mitään. Kuule, tule syliini, tule! puhui Verner. Ja hän veti Esterin syliinsä, katseli häneen tulta säihkyvin silmin, suuteli hänen kaulaansa, rintaansa... Verner, minä pelkään sinua. Et saa peljätä.
Kuinka mielelläni olisin pitänyt heitä sylissäni, leikitellyt heidän kanssaan ja kuunnellut heidän iloista loruamistaan! Se ei voinut koskaan tapahtua. Loitolla sain vaan katsella heitä, kummastellen hoitajien huolimattomuutta. En voinut ottaa heitä syliini niinkuin Herrani oli ottanut pieniä lapsia.
Jauri, kaihon kannelniekka suree sydämensä paulaa, maita matkaa, uupuu, vaipuu, murtuneena, hapsin harmain yhä lemmestänsä laulaa: »Niin kauan on arvoa, ah, elämällä, kuin kaunis on Heljä maan pinnalla tällä! Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!» Vyöryy valon jumalasta saapuvasta ylhä maine. Ikävöipi Iki-Heljää, ihannetta ihmismuodon laulu niinkuin meren laine.
Eivätkö liene siellä jossain kartanolla. JOHANNES. Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin. ANNA LIISA. Elähän vielä. Meillä olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes. JOHANNES. Voimme sen tehdä, vaikka istut tässä polvellanikin. ANNA LIISA. Ei siitä tule mitään. Tiedäthän sen ennestäänkin. JOHANNES. No, puhutaan sitten pian. hyvin pian. ANNA LIISA. Minä vaan en tiedä, kuinka alkaisin.
Minä tunsin jotakin kuumaa virtaavan kasvoilleni, ja jotakin punaista kuvastui silmiini. Molemmin käsin puristin tuota melkein tainnuksissa olevaa onnetonta impeä syliini. Pidin uimisen vallan tarpeettomana yrityksenä ja annoin laineitten heitellä meitä molempia mihin tahtoivat. Tunsin yht'äkkiä kovan tempauksen käsivarteeni ja sen jälkeen kovin karvastelevata tunnetta kyynärpääni yläpuolella.
Päivän Sana
Muut Etsivät