Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Wielä seisoi kuitenkin mylly ja wielä seisoi myllyn owella ihmisolento, mutta toisenlainen ja toisenlaisilla tunteilla kuin hän, jonka siinä wiimeksi näimme. Edellinen oli lapsi, joka kuolon pelosta wapisewana toiwoi pelastusta; jälkimäinen oli äiti, joka ilosta sykkiwin sydämin katseli poikansa pelastusta, ja kas nyt! nyt lapsi oli maalla.
Minä pakenin ylen täysin sydämin yksinäiselle kukkulalle ja katselin kyynelsilmin ihanaa, sinistä taivasta... Näkikö minun armas vanha mummoni, miten siinä istuin surullisena? Varmaan hän ei ollut suuttunut siitä, että minä muistelin Kristiinaa olihan hän antanut hänelle anteeksi!... Neljä viikkoa oli kulunut mummoni kuolemasta.
Ruusu on minusta ihme, minä olen aina pitänyt sitä kuoriaisen linnana sekin on tottumus arosta tahdotteko uskoa minulle työtä?" Hän oli ääneti ja raskain sydämin arvelin minä hänen luetelleen nämät vaikeukset päästäksensä sanomasta, ett'ei hän voinut kirjoitustani käyttää.
Kanslianeuvokselle ei tuo suora vaatimus ensinkään ollut mieleen, sillä hän tiesi aivan hyvin voineensa viime aikoina pahoin ja epäselvä pelko, ett'eivät kentiesi suostuisi hänen tarjoumukseensa, saattoi hänen verensä vähän värisemään. Mutta kielto ei siinä auttanut, siis ilmoitti hän sykkivin sydämin suostuvansa tutkimukseen.
Sykkivin sydämin odotin minä vieraan lähestymistä; luulin hänen ensin ottavan kädet kasvoistani ja vaativan selitystä, miten olin tullut vieraisin huoneisin, mutta haudan hiljaisuus vallitsi yhä, ei ketään tullut lattian yli, ei mitään oveakaan suljettu päättäväisellä liikunnolla lopetin tuskallisen tilani, minä katsahdin ylös.
Ei, en mitään voi! Mun täytyy tänne jäädä sellaisna kuin saavuinkin, tuonen-tyynnä joka hermo, jänne, palaneena päin ja sydämin... Värisyttää! Täältä pois! Mun täytyy päästä maille päivän, laulun, työn! Täällä järki hämyyn himmentäytyy, täällä alkaa taika Turjan yön...
Noustuaan tasangolle molempain tytärten seuraamana hän alkoi päästämään Hurryn kahleista kun sillä välin Judith ja Hetty riensivät isänsä luo huoneesen. Täällä oli aivan hiljaista, yhdestä huoneesta vaan kuului haikeata valitusta. Tyttäret avasivat sykkivin sydämin oven; vaan mikä näky tässä heille tarjoutui. Isänsä oli huoneen nurkassa kyyryssä pää rintaa vasten vaipuneena.
Kyyneleitä vuodattaen ja polttavin sydämin siinä ollessaan muisti hän armaansa epäilykset ja ne vaan lisäsivät hänen tuskaansa. Vähitellen tointui hän tilastaan ajatellen: "hyvästi siis maallinen onni, jota niin paljon olen kuvitellut. Pitihän minun tuon tietämänikin, ett'en ole koskaan onnen lempilapsi ollut. Mutta vähät siitä.
Teidän Armonne, Ma vannon... Puolin sydämin sä vannot Ja puoleks polvillas ja puolin mielin. Mun armoni sä hylkäsit. En luota Ma lupauksiin. Mestauslavan luona Tapaamme toisemme. Jää hyvästi! Nyt Daniel Hjortin luo. Mua seuraa, Scheel! Siis kuolema! Vaan unta haihtuvaa Ol' eloni, ja jälkeä en yhtään Ma jätä maailmaan. Oi, raskast' on, Niin raskasta on sentään nuorna kuolla! Seitsemäs kohtaus.
Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan, vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin, säveltään visertääpi sydämin tykkivin. Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät