United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syy on aiwan selwä: Heikki pelkäsi jotakin, toiwoi jotakin; kummallinen ristiriitaisuus yhdessä ja samassa asiassa. Heikki tiesi ja tunsi Pohjanmaan äweriään ja rikkaan talonpojan aatelisen suku=ylpeyden, tiesi ja tunsi, ett'ei tuo ylpeys ollut wielä koskaan antanut heidän lastensa mennä köyhiin naimisiin, ei pojan walita itsellensä köyhää tyttöä elämänsä kumppaniksi.
Aina oli niin iloinen ja hääri ahkerasti taloudellisissa toimissa. Hän oli ruumiinsakin puolesta hyötynyt paljon, ja entiset nuoruuden ruusut alkoiwat taas nousta hänen niin kuihtuneille ja kalpeille kaswoillensa. Tuo ulkonainen hywinwointi oli seuraus hänen sisällisestä hywin woinnistansa, sillä hän toiwoi nyt niin paljon. Juho ja Leena myös toiwoiwat ja Mikko itsekin toiwoi.
Ja jääkää nyt hywästi mutta muistakaa, ett'ette wirka tästä sanaa, ja kawahtakaa, ett'eiwät wartijat teitä näe." Kola poistui, ja raskas owi painui kamakasti wiuhuen kiinni. Yrjö jäi taas itsekseen. Uudelleen oli toiwoja herännyt hänen sydämmessänsä, uudelleen rupesi hän ajattelemaan isänmaan pelastusta ja Annaa, jota hän taas toiwoi saawansa puristaa rintaansa.
Sanomalehden toimittaja otti teoksen hywäntahtoisesti tarkastaaksensa ja lupasi wiikon päästä antaa lauseensa. Woi kuinka pitkä tuo wiikko oli! Kirjailija toiwoi ja pelkäsi: "mitä sanonee tuo arwoisa sanomalehden toimitus? tunteneeko hän kyhäntäni?"
Talonpojat pelkäsiwät Remojärwen tapauksen uudistumista pappilassa, johon he oliwat kokoontuneet, ja sentähden ei kukaan tohtinut pysyä huoneissa. Tässä säikäyksessä ei tiedetty muuta neuwoa kuin lähettää eräitä miehiä sotapäällikköjen luo Sairilaan, ilmoittamaan, että joukko oli walmis heittämään aseensa ja toiwoi puhutella sotawäen esimiehiä.
Hän tahtoi hänet tawalla tahi toisella saada omaksensa, mutta wanhempiensa mieltä ei hän olisi tahtonut loukata. Siinä tarkoituksessa että se hywää waikuttaisi hänen wanhemmissaan oli hän ylistänyt rakastettunsa awuja ja odotti wanhempiensa myötätuntoisuutta sydämensä asialle, sitä toiwoi Heikki.
Ajanpitkään ei isännän jäykkyys woinut aiwan seisoa tuon alituisesti lehtäwän lempeyden edessä, waan wähitellen rupesi se heltimään ja liewenemään, waikk'ei hän tuntunut periaatteissansa muuttuneen. Tätä emäntä juuri oli odottanutkin, ja hän iloitsi sydämmessänsä ja toiwoi. Sillä tawoin oli aika kulunut siihen asti, että koulu kohta awattiin syyslukukaudeksi.
Jalka rupesi oikenemaan, kiwut wähenemään. Poika alkoi jaksaa istua wuoteessa ja siinä ollessaan hän milloin luki, milloin kirjoitteli, milloin taas wuoleskeli ja walmisteli jotain mielikaluaan. Wanhemmat toiwoiwat ja iloitsiwat, sairas myös toiwoi ja iloitsi ja kaikki asian tuntewat tekiwät samoin. Tuota menoa pitkitettiin wähilleen wuosi.
Hän se oli, joka kaikkiaan enimmän katsoi minuun, joka kaikkiaan enimmän iloitsi minun onnestani ja toiwoi minusta jotain suurta, hän se oli, johon minäkin katsoin ja jonka tähden koetin mainetta ja kunniaa woittaa. Me emme olleet wielä sanallakaan toisillemme mitään puhuneet, mutta yhtäkaikki ymmärsimme me toistemme toiweet ja pyrinnöt, sillä sielun tunteilla on monta ulospääsypaikkaa.
Hän oli nyt tullut elämään käsiksi awioliiton kautta, ja siltä hän toiwoi paljon. Kuitenkin näytti elämä hänelle kaikenni toista, mitä hän oli siltä odottanut. Hän tapasi siinä waan ulkokuoren ihan ytimettömänä. Ulkokultaisuus ja tekosiwistys loisti waan useassa siwistyneessä ja sydän jäi aiwan syrjäasiaksi. Tätä kaikkea oli nimismiehen rouwa tuntenut ja käsittänyt useammasti kuin yhden kerran.