Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Nöyrällä katsannolla kumarsi runoilija, vaikka hänen sydämessään riehui ääretön viha parran-ajajaa vastaan, joka oli hänen värssynsä keskeyttänyt. "Mikä nyt vieläkin minua kiusaa", kirisi äkeissään Carinus. "Arvatkaat se jo; vai täytyneekö minun itse ajatella teidän edestänne? Jokin asia minua kiusaa, jokin minua vaivaa, oh, minä tahtoisin suuttua."
Häneen et sais suuttua, sun häntä ohjata ois parempi. On vielä aikaa siihen: tää tapaus teit' aseihin ei vaadi. Niinkauan kuin on rauha maassa, sitä ma tahdon talossani nauttia. Taas rauha palauta, sen kyllä voit! Lenora Sanvitale ensiksi saa lempeästi häntä lauhdutella, sä sitten luokseen käy, mun nimessäni taas anna hälle vapaus ja itsees hän jaloin, vakain sanoin kiinnitä.
Mutta kun hän on asettunut niin julkisesti ja kauhean kiivaasti heitä vastaan pelkään, että jos minä sen tekisin, niin hän voisi suuttua niin, että välistä hän menee melkein mustaksi vihasta. Mutta en tiedä, sano sinä kun saisin tämän asian ratkaistuksi, olisin onnellinen. Anteron vastaus oli valmis. Hänestä oli yht'äkkiä aivan selvä, epäilemätön asia, että Karoliinan täytyi liittyä heränneisiin.
Kirsti tunsi, että hänen olisi pitänyt suuttua; mutta kävikin niin, että hän vain oli levoton siitä, mitä Miranda ajattelisi niin uhkarohkeasta ehdotuksesta. Samalla hän äkkiä tunsi pakanallista himoa juuri samaa kiellettyä tavaraa kohtaan. Hän loi Mirandaan pelokkaan katseen, mutta lapsi näytti kokonaan vaipuneen omiin ajatuksiinsa.
Hän ei ehtinyt suuttua edes, kun Muttila jatkoi jo samaan äänilajiin: Tarkoitan, sinulla taitaa olla vispilänkaupat käymässä vähän niinkuin toisella taholla? Minä en ymmärrä, yritti Johannes. Aivan kuin tahdot, sanoi Muttila hyväntahtoisesti. Pidä vain salaisuutenasi! Sinä erehdyt, erehdyt kokonaan! väitti Johannes innokkaasti. Ei minulla ole mitään salaisuuksia. Ehkä ei, hymyili Muttila.
Ei enään tehnyt mieli ollenkaan sanakiistaan ruveta. Ajatteli vaan, että ei sen köyhän saisi koskaan suuttua. Matti alkoi hyvitellä Tiinaa, koetti jos jollain tavalla lepyttää. Tiina ei ollut mikään peto. Antoi kun antoikin vihdoin perään ja lupasi yö sijan, ehdolla, että huomenna korjaisivat itsensä "parempiin paikkoihin." Helpoksi ei käynyt saada uutta kortteeria.
Aatteen voima, into tulinen Ne tok' yksin ihmiseks sun saapi: Ilman niitä lailla eläimen Ihmismato liikkuu, lahoaapi. Miksi naurat? Niin naurat pohjasta sydämen Sä alituisesti aivan, Kuin lapsekkaisesti riemuiten Juur' kesken maallisen vaivan. Ja ihmetellyt jo kauan oon, Kuink' iloitset noin sä julki, Kun suuttua tulis sun kohtaloon, Mi onnesta pois sun sulki.
Kreeta, eihän hän vaan mahtanut suuttua?... Lähtee vielä sitä kyytiä kotiin... Täytyy mennä katsomaan. Hyvää päivää taloon. Mikä teidätkin taas tänne lennätti! Jumal'antakoon. Hyvä hevoseni ja paha aavistukseni... Ei minulla ole nyt aikaa teidän kanssanne laverrella. Eipä taitanut vainuni pettää... Pois nyt kaikki koirankurit!... No! mitä te taas tahdotte? Hän on siis vielä talossa...?
Niin kyllä, Berndtsson; siitä en minä pidä, se on valhe omissa, tuon tyttö-paran, koko maailman ja Jumalan silmissä. Mutta Frans! Sinä et saata suuttua minulle, rakas Berndtsson, mutta sinä olet onnenetsijän alku. Sinä tahdot etsiä onnea: mitä se on? Niin, sinä et etsi onnea, vaan tahdot välttää onnettomuutta, sitä, että olla köyhänä, kuni sanotaan; eikö se ole niin. Berndtsson oli vaiti.
"Ja minä", keskeytti Martti kärsimättömästi, "sanon sen, ettei minun vävykseni ole tuleva kukaan muu kuin kelpo tynnyriseppä". Paumgartner oli vähällä suuttua Martin itsepäisyydestä. Hän hillitsi kuitenkin mielensä ja nousi ylös sanoen: "Nyt on jo myöhä, Martti mestari, lakatkaamme juomasta ja kilistelemästä, sillä ei kumpikaan näy enää sujuvan". He menivät ulos kuistille.
Päivän Sana
Muut Etsivät