Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"En tiedä, tuleeko minun enemmän ihmetellä sinun alttiiksi antamustasi ja ylevämielisyyttäsi taikka sinuun suuttua, kun saatoit luulla minun ottavani semmoista uhria vastaan. Että saatoit sen luulla, sitä en sulle ikinä voi anteeksi antaa." "En minä sitä puolta asiasta ajatellut, Yrjö.
"Hänen kasvonsa ja jotakin hänen sanoissaan ja äänessään on pysynyt minun mielessäni, niinkuin pyhä näky taikka kirkkohymni, siitä hetkestä saakka, kuin minä näin hänet." Minä en hennonut suuttua nuorelle ritarille, niinkuin Eva. Ja hän katseli niin uteliaasti isämme kaavoja, ettemme voineet kieltää häntä tulemasta uudestaan meille.
HILMA. Selitä toki, että ymmärrän suuttua ja sitten antaa anteeksi. NEITSY JANNE. Hilma, minä sinua rakastan. HILMA. Ja siitäkö minun pitäisi olla vihassa? Sinähän vaadit tavattomia! NEITSY JANNE. Mutta minähän sinua eilen siellä tanssiaisissa loukkasin pahoin: muistolahjasi toin sinulle takaisin ja sillä tavoin. HILMA. Minä siitä olin iloinen. Sillä siitä huomasin, että sinä minusta pidät.
Ehkä voisin minäkin... Ei, siinä istuu minua vastapäätä terävänokkainen rouva, jolla on syli ja ympäristönsä täynnä kaikenmoisia hyntyitä, mahtaisi suuttua julmaksi, jos minä siihen kenkineni pyrkisin. Vaan tunnit kuluvat kumminkin. Ei ole aika sentään aivan seisahtunut. Aamu valkenee, joku viileämpikin tuulahdus puhaltaa ikkunasta sisälle.
Hädissään näkyi olevan, mutta ei siltä ryhtynyt riisuutumaan. Grönberg kun huomasi tuon, jatkoi äskeiseen nuottiin: »Etkö sinä usko, mitä minä sanon? Tunteehan Ella minua niin paljon, etten minä tällaisissa asioissa aivan usein turhia jaarittele. Ota nyt vaan ja riisu, ettei minun tarvitse suuttua.» »Antakaa nyt anteeksi, herra vallesmanni, tämä kerta.» »Mitä joutavia ruikuttaa, täysi mies!
Sen mukaan, mitä hän hänestä oli kuullut, luuli hän hänen parhaiten voivan auttaa ja neuvoa häntä. Minulla ei ollut tähän mitään sanomista ja olin vähällä suuttua, kun rouva Helldorf päätänsä pudistaen sanoi luulevansa herra Claudiuksen jättävän rouvan oman onnensa nojaan, kun näkee hänen maalatut kasvonsa.
"Oi kuinka ihana, kuinka taivaallinen!" huusi riemusilmin Nánásy setä, ja vaipui ihastuksissaan siihen tuoliin, josta Julia oli noussut. "Nánásy setä", sanoi Julia, katsellen itseään selkäpuolelta peiliin, "minä tahdon uskoa teille sangen tärkeän asian, josta ei saa kielitellä, ennenkuin se on loppuun saatettu". "Enkö minä ole vaiteliain sihteeri maailmassa?" Julia oli suuttua.
Sinun tulee olla minulle hellä, sinun pitää ymmärtää minua oikein, sinä et saa minuun koskaan suuttua, pitkästyä. Ester, sinä et saa sitä tehdä, ethän... Ester heltyi. Hän olisi tahtonut ymmärtää Verneriä, mutta hän ei ymmärtänyt. Otaksumiset liikkuivat sinne tänne hänen sielussaan. Mutta hän hylkäsi ne kaikki. Eihän niistä mikään voinut olla mahdollinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät