Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Hän on kaunein neito, jonka koskaan olen nähnyt." "Mitä joutavia!" sanoi Jaampa, hän oli vähällä suuttua tästä rakkauden innosta. "Mutta kenen tytär hän on? Tiedätkö sen?" "Luonnollisesti Aslak Laagjen!" "Mitä vielä! Se ei ole totta. Yhtä paljon Laila on Laagjen tytär, kuin sinä olet hänen poikansa." "Mitä sinä mies puhut, oletko hullu?"
"... Ei saata antaa edes lasten olla rauhassa ... oikein täytyy ylenmäärin suuttua..." puhui Matti syvällä äänellä. Mutta samassa, kun oli miehen kumoon survassut, hän ikään kuin hämmästyi tekoansa ja alkoi vetäytyä poispäin. Poika tuli isänsä luo itkien: "Kättäni polttaa, isä, ja minä olen niin märkänä, kun tuo Jaska..." "Suus kiini!
No, no, hyvä neitiseni, eihän teidän tarvitse siitä minuun suuttua; kreivi on kyllä pitänyt huolta siitä, että hänen lähellään olevat, joihin hän kaikeksi onneksi voi luottaa, ovat saaneet tiedon hänen sydämmensä tilasta, ja sitte, nähkääs! on asialla vakavampikin, sangen vakava puolensa, ja se se juuri onkin, josta nyt, teidän suosiollisella luvallanne, tahtoisin puhua.
Hänen täytyi kunnioittaa sisarensa pojan lujaa, mutta kuitenkin nöyrää mieltä. "Poika," huudahti hän, "jää tänne! et saa suuttua yhteen jyrkkään sanaan enoltasi." Emmerich katsoi hymyillen taaksensa. "Niin, hyvä eno," sanoi hän, "mielelläni jään tänne mutta enpä rupee noiden vainottujen ihmisraukkojen pettäjäksi, jotka luottamuksella ovat ottaneet minun keskuuteensa."
Hetvi, ennenkuin lähden niin kysyn vielä: tahdotko tulla vaimokseni? Tahdon! Sanaakaan sanomatta lähti herastuomari työväkensä luoksi niitylle. Nyt taisi isäsi suuttua meihin molempiin ikipäiviksi. Sitä en luule. Ei hänen kiivastumisensa tuntunut kovin vihaiselta. Hänen silmänsä olivat vesikierteellä. Puheestansa huomasin, että hän oli kuullut meidän keskustelumme. Sen minäkin huomasin.
Kosija ei kuitenkaan näkynyt ensinkään aikovan suuttua, vaan vastasi hyvin vaatimattomasti, ettei hän ollut läheskään niin hyvä kuin hänen tuli olla, vaan että hän aina oli pitänyt uskontoa suuressa kunniassa ja että hän toivoi aikanaan parantuvansa. Provasti taputteli häntä olkapäähän ja katsoi häneen lempeästi, melkein hellästi.
Verestävine, elämän-ilosta hurjistuneine silmineen, leveine leukoineen ja nykerönenineen, hän oli niin hullunkurisen näköinen, ettei itse ankara, säädyllinen ja muuten arvostaan hyvinkin arka veen emäntä voinut suuttua hänelle. Hän sysäsi vain hänet hyväntuulisesti syrjään ja irtautui hymyillen hänen umpimähkäisestä, mitään tarkoittamattomasta syleilystään. Kaikki nauroivat.
Joku toinen olisi, voinut suuttua mokomasta kiusanteosta, mutta sitä ei hyväluontoinen Kalle tehnyt. Sitä ei Paavali kuitenkaan ollut kuulevinaankaan. "No mutta braat, olehan nyt siivolla. Miksikä sinä kutkutat?" jatkoi yhä leivänpaistaja nauraen. Nyt vilkasi hän kuitenkin kiukaan suulle ja huomasi, ken se siellä kutkutti. Kohta oli hän jaloillaan.
Mutta kyllä minä tässä väliin sydämystyn, kun minä maailman menoa katselen. Ja minä olenkin jyrkkä, kun minä suutun. Kyllä väliin tahtoo ihminen väkisinkin suuttua, mutta ajattelee silloin, että kuka tietää, mikä hyöty on siitä ja siitäkin asiasta. Ihmisen luonto on niin kankea taipumaan. Ja ehkä me olemme usein liian pikaiset Herran töitä mestaroimaan. Niin te sanotte!
Kerttu katsoi jalkoihinsa ja varmaan hän oli astunut johonkin puolikuivaan lätäkköön, sillä ison ja keskivarpaan välissä oli savipötky. Kerttu ymmärsi nyt Hanneksen tahtovan, että hän kävisi kengissä. Mutta kun hän sitten ilmestyi niissä narisevissa lainakengissä, suuttui Hannes. Yhtä paljon saattoi Hannes suuttua, kun Kerttu ilmestyi äitinsä vanhoissa kengissä ja ne lotkahtelivat jalassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät