Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Siinä hän nousi kerrankin istualleen, katsoi ikkunasta ulos. Päänsä vapisi, äänensä värisi, kun tuumaili harvasteesen. »Lehti puuhun, ruoho maahan, minä marras maanrakohon.» Sitten hän lausui minulle: »Jo nyt on, poikaseni, surman suitset suussani, kalman käpy leuallani, tuonen ohjat olkapäillä.»
Nyt äidinkieleni mun jättää täytyy, Tuo vuotta neljäkymment' oppimani; Ei kieleni sen arvokkaampi mulle Kuin kielitön on viulu taikka harppu, Tai taitosoitin, jok' on lukittu, Tai, aukijätettynä, pantu käteen, Jok' ei sit' osaa sopusointuun sointaa, Mun suussani te kielen vangitsitte Hampaiden, huulten kaksoisteljen taa; Ja tyhmä, tylsä, tyhjä tiedottomuus On mulle vanginvartijaksi pantu.
Kamalat olivat ne päivät, ja sään ja seudun kolkkous teki ne vielä kamalammiksi. Minulla ei ollut hetkeäkään lämmin, hampaat kalisivat suussani, kurkkuni oli samalla tavalla kipeä kuin saarella, kylkeeni pisti lakkaamatta ja märällä vuoteellani maatessani lotisi sade päälleni ja allani kuohui haiseva muta.
Jättäkää jo se asia, ja ottakaa nyt se vaiva päällenne, että vähän kuuntelette minua. Pankrasius. No olkaan niin! Mitä on teillä minulle sanomista? Sganarelle. Tahtoisin puhutella teitä eräästä asiasta. Pankrasius. Ja millä kielellä tahdotte puhua kanssani? Sganarelle. Milläkö kielellä? Pankrasius. Niin. Sganarelle. Kaikkia kuulettaa! Arvattavasti sillä kielellä, joka on suussani.
Tämä hawainto ei suinkaan ilahduttanut minua, mutta minulla ei ollut walitsemisen waraa, sillä oli niin kylmä, että hampaat kalisiwat suussani. Se tunto minua kowin waiwasi, kun en woinut pikku Tiinalle ja hänen wanhemmillensa tuottaa sitä iloa, jonka olin heille aikonut, mutta mikäpä oli neuwona, se täytyi jättää toiseksi kerraksi; ehkäpä jo huomenna woin heitä tawata.
Kovan onnen pojaksi minä näytin maailmaan tulleen. Tallissa oli silloin niin hirveän kylmä, että hampaat suussani kolisivat.
Semmoisessa pyryilmassa olisi kaikki sujunut kuin rasvattuna. Segebaden. Ainakaan ei mikään estä teitä nyt kerskaamasta. Löfving kohotti ylpeästi päätänsä. En ole koskaan kantanut kunniaani suussani, mutta sitä uskallan väittää, että epäilkööt mieheni ketä tahansa, minua ne eivät epäile, enkä olisikaan jättänyt heitä pulaan. Sentähden olimme voitosta varmat.
Virkkoi lieto Lemminkäinen, kysyi kaunis Kaukomieli: "Onko saarella sijoa, maata saaren manterella minun laulut laulellani, pitkät virret vieretellä? Sanat suussani sulavat, ikenilläni itävät." Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella sinun laulut laulellasi, hyvät virret vieretellä, lehot leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi."
Ei viipynyt kovinkaan kauvan, ennenkuin talvitunnelma oli minut vallannut siihen määrin, että hampaat kalisivat suussani. Ja tunnelma yltyi vain yltymistään. Palvelustyttö keittiössä taitteli päreitä, mutta minä olin vakuutettu, että revontulet ne nyt noin alkoivat risahdella.
"Ei mainita ei muistella häntä!" vastasi sir Kenneth, jonka itsehalvennuksesta sortuneet hengenvoimat tämän kiistan kautta alkoivat saada entisen jäntevyytensä takaisin, "pyhän ristin kautta, johon panen toivoni, hänen nimensä on oleva viimeinen sana suussani, hänen kuvansa viimeinen ajatus sielussani. Käytä kehuttua voimaasi tätä paljasta päätäni vastaan ja koeta, voitko aikomustani estää".
Päivän Sana
Muut Etsivät