Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mutta saarnat, ne olivat enemmin kirkon seiniä varten kai aivotutkin ja seinät sitä kuuntelikin, vaikka kyllä kirkossa väkeä oli usein tungokseenkin, mutta seiniä ne olivat ne ihmisetkin." "Hän oli siis aivan suruton pappi." "Niinkuin lahopuu." "Hän oli muuten lahjakas, hyvä ulosanto." "Niin pontevasti saarnaavat yhdet sadasta, ja ääni semmoinen, jotta kirkon seinät tärisivät."
Vaimoni huomautti tyynesti, että olimme eläneet hyvin mukavasti omassa kodissamme, olimme vastaanottaneet lukemattomia ystäviä, vaikka meillä oli vain ihan halpoja mattoja arkihuoneissamme ja kolmivartinen vierashuoneessa, eikä kukaan vieras ole siitä välittänyt eikä sitä paheksinut; ja mitä kestävyyteen tulee, on täti Suruton useammin uusinut mattojaan kuin me, sillä huolimatta halpuudestaan ovat meidän kestäneet kauemmin kuin hänen.
Hän luuli huomanneensa wienon punastuksen lewinneeksi tuon kukoistawan neiden poskille. Hän ei woinut enää pidättyä, hän riensi tuota kummallista olentoa kohti, kumarsi ja sanoi rohkeasti: "Minun nimeni on Ernest Werner. Tunnetteko minua?" "Ja minä olen Lowisa Suruton. Waan anteeksi, jos en muista teitä nähneeni ennen", wastasi neiti punastuen. "Waan ettekö ole koskaan ollut Pietarissa?"
Yli laaksojen katsehet kauaksi kantaa Ja aatoskin etsivi taivahan rantaa Ja laulumme kaikuu Ja toiveita raikuu tuoll' äärillä ilmojen. On käyntini rohkea ja suruton, ja uljas on retkeni ja peloton. Kuin usva pois tieltäni estehet haihtuu ja surut ja huolet ne ilohon vaihtuu. Ei uuvuta uni, ei, ain' edespäin, ja ain' edespäin vaellamme me näin. K
Voi, minä tyytyisin paljon himmeämpään kruunuun, kun vain Risto herkeäisi juomasta ja eläisi ihmisiksi, ja kun Vörskyn rouva saisi kankaansa takaisin. LEENA-KAISA. Kyllä kuulee, kyllä kuulee, että olet suruton maailman lapsi. Vielä sinua, vaimo parka, Jumala saa paljon kurittaa, ennenkuin sinä oikealle tielle käännyt. JOHANNA. Leena-Kaisa nyt on joku porstuassa.
"Suruton niinkuin kanto", sanoi hänestä kerran Kujansuun Johanna. "Makaa, että horisee, synnin unessa", arveli kiertokoulu-mestari. "Kaikkea kristillisyyden tietoa vailla", arvosteli pastori viime vuonna Kokkolan lukusijoissa. "Epäuskon tilassa on se mies", sanotaan Himmeliinin sanoneen "veljilleen". Esteri, heinäkuun 5 p. Eilen kun miehet olivat ulkotöissä, olimme Yrjön kanssa kahden kotosella.
Nuor' ystäväni, sairaat hourupäiset Näin varhain vuoteelleen suo jäähyväiset. Vanhuksen silmää huolet vartioi, Ja huolten kanss' ei uni maata voi; Vaan miss' on nuoruus raitis, suruton, Siell' uni-kulta kumppanina on. Siis varhaisen ma tulos tähden arvaan: Sua jokin mielimurre vaivaa varmaan, Vai kuinka? Ei, nyt osaan oikeaan: Tän' yönä Romeo ei lie maannutkaan.
Viritettiinpä väliin taas hanurikin soimaan, ja joku suruton poika tempasi tytön vyötäreiltä ja pyöritti häntä hetkisen polkan tahdissa tasaisella nurmikolla. Luonnossa ja ihmisten mielissä oli valloillaan herttainen pyhäillan mieliala.
Vaan o! häll' ompi rakkaansa, Ja uskollinen kultansa, Mi ain' on hänen luonansa, Siis laulaa suruton. Mun täytyy yksin olla nyt, Ei mull' oo ystävää, Sit' usein oon mä miettinyt, Ja vielä mietin mä. Ah! poissa ompi rakkaani, Merelle kultain matkusti, Vaan kun rientää luokseni, Niin riemuitsen myös mä. Oi, Suomen lapsi!
Luulenpa näiden muutamien päivien opettaneen meidän joteskin tuntemaan toinentoisemme; ja taidanpa sanoa herra Niilon luottavan minuun lujasti, eikä pety hän siinä. Minä olen kunnian mies. Asian salaamisesta olkaat suruton, herrani. MAUNO. Minä jätän teidät.
Päivän Sana
Muut Etsivät