Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ei saanut hän lupaa lähteä, Oli isä vanha, ja äiti poti, Ja hänen työtään kaipasi koti: »Mitä hyödyttää tuo viikinkiretki? Sulia tääll' on mit' ikänä toivonetki.» Mut mieli se palaa, kun pilvet liitää; Hän näkee, kuink' urohot taistoon kiitää. Ja mieli se palaa, kun päivä hohtaa; Hän kuninkaan linnansalissa kohtaa. Hän seisoo, ei muista hän toimiaan, Hän muinaistaruja muistaa vaan.
Katsoi sisko matkaa Pitkin meren rantaa. "Oi oi, oi oi, siskoseni, Lunasta minun poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata pirtaa, Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Siskosi lunastimeksi." "Eipä sisko parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras kuonta-aika.
»En ole löytänyt vielä niin hyvää», sanoi Kaapo, sovitellen rääsyjänsä, jotka tappelussa olivat vielä kurjemmiksi riutautuneet. »Minkälainen puukko sulia on, Esa?» Hän meni Esan ääreen ja rupesi tämän tupesta puukkoa vetämään. Kaapo katseli ihaillen kuusituumaista kiiltävää terää. »Kelpaisiko se?» »Mukiin tuo nyt menisi paremman puutteessa.» »Kas tällaista», näytti Ella omaansa.
Klára etsii, etsii, Eikä löydä vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa Raskahalla miellä! Klára etsii, etsii, Tuntikauden vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa, Turhaan oottaa siellä. Kaunokaisten parveen Imp' ei enää palaa: Ennen kuollehitten joukkoon Kirkkotarhaan halaa. Ennen kirkkotarhaan Alle mustan mullan, Kuin on suureen linnaan, eteen Vanhan isä=kullan. »Lapsi, oi! mi sulia? Mikä murhe karvas?
Ja tulin luoksesi, niinkuin hän tahtoi, pedolta pelastin sun tuolta, joka ties sulki kaunihille kukkulalle. Siis mikä nyt? Miks, miksi viivyttelet? Niin suuri miks on mieles arkuus? Miksi ei sulia uljuutta, ei rohkeutta, kun kolme Naista armon-autuasta sinua huoltaa kartanoissa Taivaan ja puheeni niin paljon hyvää lupaa.»
Ja kun ne luoksemme sai tulleheksi, iloa kuultavan ne näkyi kukin hohteessa kirkkaassa, mi niistä paistoi. Lukija, aattele, jos alku tämä ei jatkuis, kuinka sulia tuskallinen ois lisää tietämähän mielenkaipuu! Tajuat itsestäsi siis, mi kaiho minulla oli tila tietää noiden, jotk' oli eteheni ilmestyneet.
Ma istuin hartioille hirmuisille ja tahdoin sanoa: »Mua kiinni pidä!» mut kieleni ei totellut kuin luulin. Mut hän, mi auttanut mua aikaisemmin hädässä oli, heti noustuani lujasti kädellään mun vyötti, tuki. Ja virkkoi: »Geryon, nyt lähde matkaan! Hitaasti laskeu, laajoin kaartein, muista, ett' outo on nyt sulia kuorma kantaa!»
»Tee kuinka tahdot», jatkoi Vennu, »mutta sinä ymmärrät sen, että jos sinä joukostamme luovut, niin meidän täytyy laittaa sinut linnaan. Vai luuletko, ettei sulia olisi jo tarpeeksi syntiä?» Yhä oli Vennun huulilla tuo keveä, melkein leikillinen nauru. Siukku oli hämillään ja kirosi hampaittensa raosta. Näki selvään, että hän oli käskijänsä käytettävänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät