Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
He tahtoivat karttaa koko maailmaa. Heti kun likeni epäiltävä gondooli, pujahtivat he teltan suojaan ja jättivät airon liitämään itsekseen pitkin vedenkalvoa verkkaisen, tumman evän kaltaisena, kiiltävä kuutamonjuova perässä. Kun vihollinen oli sivuuttanut, soutivat he taas vuorotellen.
»Nyt airot liikkeeseen ja soutakaa, minkä ikinä teistä lähtee!» huusin miehille asettuen itse peräsimen ääreen ja ohjaten etelään päin, jossa luotojen turvin toivoin pääseväni kaleereilta suojaan. Miehet soutivat, että vesi vaahtosi, ja minä pidin silmällä kaleerien liikkeitä sekä hiljalleen vajoavaa laivaa.
Perä painui syvemmälle, ja kokka nousi tyttöjen kanssa ylös. He soutivat hyvin toimessaan, suu niin vakavasti supussa kuin äidillä, josta he olivat vain pienennettyjä jäljennöksiä. Lapsesta ei ollut muuta jälellä kuin pienuus. Toiselta oli huivi irtautunut puuhatessa.
Maria kielsi soutamasta lähemmäs. Pelkäätkö sinä vainajia? kysyi Adelsvärd. En minä sitä, että kuolleet mitään tekisivät...! vastasi Maria omituisella äänensävyllä. No kuolemaako sinä pelkäät, Maria? Tyttö kiinnitti häneen katseensa ... se tuntui sanovan: Minä en pelkää mitään, jos vain sinä olet elossa! Hän pyysi Adelsvärdiä kääntämään veneen. He soutivat takaisin. Nyt oli jo myöhäinen yö.
Veneet airoineen, jotka vastaisella rannalla viekoittelivat, olivat selvästi ainoastaan meitä varten ilkeästi viritetty loukku. Kun vihollisemme huomasivat, ettei heidän loukkunsa saanut meitä houkutelluksi, he soutivat maalle. Hetken päästä höyrysi jo heidän patansa tulella, joka oli sytytetty noin kolmensadan metrin päähän saareltamme.
Muutamat soutivat veneessä maalle. Olikohan tämä Ellenor, hänen isänsä laiva? Väli oli liian pitkä saada selkoa siitä. Mutta Robert muisteli, että hänellä metsästyslaukussansa olikin tähystin. Hän otti sen esiin ja pani sen silmällensä, mutta hänen kätensä vapisi kuin haavanlehti tuulessa. Vihdoin hän laskihe pitkäkseen jäälle ja etsi tukikohdan tähystimelleen.
He juoksivat edestakaisin... Jotkut soutivat... Hanna ei eroittanut heistä muuta kuin vilkkuvat puserot ja lakit, ei tuntenut ketään varmasti... Maailma alkoi musteta hänen silmissään... Hirveä hätä oli pakahduttaa sydämen, ja hän syöksi törmän alle ikäänkuin avuksi rientäen...
Aa-vuonolaiset soutivat, mutta töytäsivät kovasti köyttä vastaan, joka oli heitetty ulos sillan ja veneiden väliin. Sekin koetus oli aivan turha... Naurua ja pilkkaa. Rejer kuuli taas tytön nauravan. Hän oli laiha ja hento, niin että hänet olisi voinut puhaltaa pois ... ja tuuli levitteli hänen viheriän paikatun hameensa helmoja.
Tämä juhlallinen näky sai minun epäilykseen; minä ajattelin että kaikki nämä taitaisivat päästä Jumalan autuuteen yhtä huokeasti kuin he nyt rauhallisena pyhäaamuna soutivat auringon kirkastamaan lahdelmaan, minä yksin seisoin autuuden toivonkin ulkopuolella.
Henrik oli olevinaan myöskin ihan luonnollinen ja heillä oli hyvin lysti. Mutta koko ajan tuntui Henrikistä, että neiti Hanna ei ole vielä päässyt puhumaan siitä, mistä oli tahtonut. He soutivat jotenkin pitkälle. Lahti kärkeytyi pieneen niemeen, jonka päässä oli matala, ainoastaan pari korttelia ylempänä vedenpintaa oleva kallio, joka tyynen aikana oli kuivanut vaaleaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät