United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nainen katsahti usein taakseen tuskaisin silmäyksin mitatakseen pitenevää välimatkaa, ja soutava mies jokaisella vedolla puoleksi nousi istuimeltaan, saadakseen soudulle suurempaa voimaa. Näkyykö ketään? kysyi viimein soutaja läähättäen. Ei, ei, ei! vastasi nainen, kohottaen tavattoman kirkkaan katseensa taivasta kohti; souda, ole huoletta!... Ketään ei näy ... ei ketään.
Vanha soutaja pudisti useita kertoja tyytymätönnä päätänsä, mutta näytti viimein myöntyvän johonkin hyvin hartaaseen pyyntöön, ja hänen kuultiin mutisevan jotakin siitä, että itsepintaisten lasten täytyy saada tahtonsa täytetyksi.
On varmaan, vastaa Antero, sen pitempiin puheisiin ryhtymättä, sillä hänen mielensä matkailee muualla, tämä kaikki vain kehyksenä hänen ajatustensa ympärillä, kuljeksii kaukana, mutta pysähtyy aina lopulta kolmeen kohtaan, vuorotellen kuhunkin: sakastin rappusille, puutarhan penkille ja laamannin salin ovensuuhun mihin jokaiseen oli kiintynyt kipinä toivoa. Soutaja soutaa, ja hän meloo.
Seurasi hetkisen hiljaisuus, jonka jälkeen vene taas lähti kiitämään eteenpäin entistä nopeammallakin vauhdilla, jos mahdollista. Kenen poika satamassa putosi mereen? kysyi soutaja, pyyhkäistessään tovin kuluttua hikeä otsaltaan. Hän oli ... mutta etkö tuntenut miestä, joka otti pojan vastaan? En. Se oli kivalteri Kron. Hänkö?... Mitä hän tahtoi?... Saattoiko hän ehkä epäillä...?
Kuka oli tämä soutaja? Kreivi Bernhard kuulusteli salaa, oliko kukaan talon palvelijoista sattumalta poissa. Ei kukaan ollut poissa. Hänen epäluulonsa kääntyivät Bergflyktiin: vanha puutarhuri tavattiin äreänä, mutta levollisena askaroimassa kukkainsa kanssa, niinkuin ennenkin. 14. L
Täällä meidän oksaimme alla saat siimestä ja varjoa; täällä on kukkanen kaunis, ja tuoksuva on pehmeä ruoho; tule kuuntelemaan lintujen laulua; tule laulamaan niiden kanssa!« Vaan veneen soutaja ei huomannut tätä sanatonta kutsua. Hän ei nyt saaresta välittänyt; hän katseli naista, joka veneen perässä istui. Kalat hyppelivät iloisina vedessä: «Katso tänne! Täällä on iloa ja riemua.
Rupesin nyt uudestaan kiikarilla tarkastamaan venettä ja kun erotin soutajalla olevan punaisen paidan, jommoista Ville käytti, käänsin tykkini suun järvelle päin ja sytytin. Pamaus oli semmoinen, että olin lentää selälleni. Kyllä ruudissa oli vielä voimaa. Kun tuuli oli ajanut savupilven sivulle, näin, että soutaja seisoi veneessä ja kädellä varjostaen silmiänsä katsoi tänne päin.
Mikä se on?" kysyi Robert, joka sillä välin oli tullut kannelle. "Kajakki on kevyt vene, jota Eskimot käyttävät kalastaissaan ia muilla merimatkoilla. Se on yksipuimen ja peitetty hylkeennahalla. Paitsi keskessä olevaa pyöreätä reikää, jossa soutaja istuu, kajakki on kokonaan ilman- ja vedenpitävä.
"Mut samapahan se meille on, vaikka viivyttäisiin koko kesä, ennenkuin Ahvenisessa ollaan, sitä enemmänhän niitä markkoja heltii." Toinen soutaja, vanha ukko, hymähti hiukan ja arveli: "kyllä sille vielä kiirekin tulee jahka tästä isolle Pieliselle päästään." "Mutta milloinka sinne päästään?
Soutaja tuolla järvellä pidätti aironsa ja jäi kuuntelemaan, ja kun laulu oli laannut, heiluttivat tytöt nenäliinojaan ja Vihtori valkoista lakkiaan kiitokseksi. Pian tämän jälkeen vastasivat he kansanlaululla: "Tuoll' on mun kultani". Tämä vuorolaulu illan tyvenessä kuului kauniilta, ja äiti, joka oli ottanut unisen Esterin syliinsä, viittoi ympärillään olevia jatkamaan lauluansa.