Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Tällä pikkuisella aluksella kulkivat Adelsvärd ja Maria pitkin hiljaisia vesiä Venetsian ympärillä. Adelsvärdistä tuli pian harjaantunut soutaja; Maria tunsi sen taidon myöskin. Hänen isänsä, alkuaan kalastaja Chioggiasta, oli lapselle opettanut suvun ammattia. Heidän onnentuntonsa, kun saivat näin retkeillä, yksin ja yhdessä, oli yhtä rajaton kuin varovaisuuden vuoksi hillitty.
Toinen heistä, soutaja, oli ulkonäöltään kuin jonkun läheisen herraskartanon renki, ja toinen, peränpitäjä, oli noin kahdenkymmenen vuotias nuorukainen, reippaan, voimakkaan näköinen olento, jonka kasvot, olematta aivan suoranaisesti kauniit, kuitenkin miellyttivät siitä syystä, että ne todistivat kunnokkuutta ja pelottomuutta.
Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä nuori neiti, Miehelähän mentyänsä, Olevans' ison ko'issa, Armahan emonsa luona. Niin neiti ison ko'issa, Kun kuningas linnassansa; Niin miniä miehelässä, Kun vanki Wenäehellä.
Katsahtaen järvelle toiselle puolen lahden näki Antero pappilan maalatun veneen etenevän rannasta. Perässä istui Handolin ja ylä- ja alahangoilla oli kullakin soutaja. Ylempänä rannalla saunan luona luuli hän tuntevansa sisarensa liikkumatonna seisomassa. Minne hän nyt menee, kun eilen juuri tuli pitäjältä? Lienevätkö olleet sairaan luo hakijoita? Eivät mahtaneet olla sairaan luo hakijoita.
Se on varmaan uimapaikka, arveli konttoristi. Ja mainio uimaranta siinä onkin; hiekkapohja, kova ja tasainen kuin pöytä... Västervikin herrat käyvät säännöllisesti siinä uimassa. Eikö tuolla lennä haukka? kysyi konttoristi. Soutaja kääntyi, katsoen perämiehen osoittamaan suuntaan.
Saatuaan kaikki niittyeväät valmiiksi ja kannettuaan ne kesäkellariin, joka oli joen puolella rakennuksen alla, aikoi Hannakin käydä levolle. Mutta hän seisahtui vielä törmälle. Silloin hän kuuli, että suvannolla soudettiin, mutta sakean sumun vuoksi ei erottanut mitään. Hänestä tuntui, että soutaja oli lähestynyt Nuottaniemen rantaa, sillä soutu kuului yhä selvemmin.
Hän vaipui maahan, hän pyörtyi; hän olisi pudonnut hautaan, ellei Johannes olisi tarttunut häneen. «Tyttö rakastaa!« sanoi Johannes itsekseen. Veneitä oli paljon kirkkorannalla, useampia jo järvelläkin. Johannes lähestyi rantaa. Harmaalan pieni vene, millä pehtoori aamulla oli tullut, kulki Harmaalaan päin. Sitä souti yksinäinen. Tämä soutaja oli Johannes.
Majuri katseli kaikkea tätä, niinkuin oli sitä monet kerrat katsellut, ja otti vihdoin esille ennen auaistun kirjeen lukeaksensa sitä vielä kerran. Hän ei kuitenkaan päässyt alkuunkaan, ennenkun yksinäinen soutaja ilmaantui lahdelle. Aikoneeko hän Gammelbackaan? Siltä melkein näytti, koska hän suuntasi rantaan päin. Mutta ei, hän katosi pian muutamien leppäpensasten taa eikä enään näkynyt.
Hän kulki tavallisesti semmoisessa puvussa, ettei kukaan osannut aavistaakaan, kuka hän oli. Kerran kantoi hän rantaan erään nuoren ylioppilaan pyynnöstä hänen matkalaukkunsa ja souti sitten hänet järven yli. Mutta kylläpä ylioppilas häpesi, kun sai tietää, kuka kantaja ja soutaja oli. Eräs nuori mies oli saanut kirjanpitäjän toimen kaupungissa, joka oli hänen kotiseudultaan etäällä.
Entä pikku tyttö? tiedusti Adelsvärd koettaen kaikin mokomin näyttää huolettomalta. Pikku tytön puheille en päässyt! Puussa! ajatteli Adelsvärd. Hän sai vettä pestäkseen kasvonsa, kaulansa ja kätensä. Soutaja katseli vapisevia käsiä ja kohautti olkapäitään. Mennään siis, herra!... Molemmat juoksivat alas veneeseen. Se ryömi hiljakseen kuin etana, vaikka heillä oli pakovesi mukanaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät