Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Mutta ilo oli autuitten joukos, Ympärkaikui riemulaulu ihana, Kaikui laulu, soitto; ylähällä Lentelivät siivitetyt sinkoen, Lentelivät kultahisten torvein pauhus: Pylvästössä pyhä jylinä, Korkeuden helmas hymisevä sointu! Katso: Luoksenipa rientää pienoinen, Lapsi-enkel ilon voittamana rientää, Käsiänsä paukuttaen kiirehtii Kaunohinen: polviani syleileevi.
"Niin, mutta ei tavallisella tavalla", sanoi Eugen, ja hänen äänessään oli jo terävä sointu, "ei kymmentä minuuttia tahi neljännestuntia liian myöhään..." "Mutta, rakas Eugen akateeminen kvartti!" sanoi Dora poikamaisesti, "pitääkö minun olla täsmällisempi kuin professorien ja dosenttien?
Hän kääntyi äkisti, ja tosiaan siinä seisoi hän rautalanka- ja puuterinaisen sivulla ja toivotti herroille ystävällisesti terve tuloa... Helena Nikolajevna oli huomattavan kalpea. Entä teidän sisarenne? kysyi hän. Niissä sanoissa oli niin vieno sointu, niin suruinen nuhde, että Hornin oli vaikea olla.
»Pois, orja!» velho huusi; ja hänen äänensä sointu sai koiran käpertymään kokoon, se painoi päänsä käpäliin ja terävin, pahavälkkeisin silmin se tarkkasi rauhansa häiritsijöiden pienimpiäkin liikkeitä.
Emme ole tulleet tänne teidän ruokaanne varten, sanoi Lauri nyreästi. Ohoh, vai ette ruokaa varten, mutta minun täytyy taas mennä syömään, syntisen. Mutta hänen äänessään oli nyt kuitenkin jo ystävällisempi sointu. Hetken kuluttua tuli hän takaisin kamariin ja istahti sänkynsä laidalle. Sinäkö ne toit tänne nämä, vai omasta halustaanko ne tulivat? Kyllä näillä oli oma halunsa tulla.
Iisakin silmään nousi kyynel, mutta Kero-Pietin kasvot olivat kovat ja silmäin ilme kylmä. Tuli taas kirkas yö, kevättuoksuinen, lauha kuin kesällä. Korpikosken rannat hymyilivät, tuomet olivat jo kukkaan puhkeamassa. Koski vaahtosi ja pauhasi, mutta siinä oli jo kesäveden pehmeä sointu. Metsässä huhuili kaiku, hypellen riemuisena kukkulalta toiselle.
Näistäpä syistä täytyy minun siis, kuten näyttää, hyljätä se väitös, että sielu olisi sointu, lausukoon sen minä itse taikka kuka hyvänsä." XLII. "Mutta", jatkoi Sokrates, "mitä sinä tästä arvelet: voiko mielestäsi sointu taikka jokin muu yhdistys olla missään muussa suhteessa, kuin missä ne ovat, joista se on kokoonsaatu?" "Ei millään muotoa."
Elävä oikeus näin meissä tunteet niin puhdistaa, ne ettei pääse pahaan mihinkään kääntymähän enää koskaan. Kuin eri äänin sointu kaunis syntyy, niin eri asteet elämässä täällä luo tähtitarhain sopusoinnun armaan. Sisällä päärlyn tämän päilyväisen palavi valo Romeon, min suuret ja kauniit työt niin pahoin palkittihin.
Näihin sanoihin hän lopetti mietiskelemisensä, sillä hän oli kuullut Irenen äänen, ja sen sointu vaikutti varmaankin ystävällisesti hänen mieleensä, sillä se tuskallisen tuima muoto, joka vielä äsken rumensi hänen kasvojansa, katosi ja hengittäen huokeammin hän mumisi: "En kuitenkaan ole varsin kurja raukka, niin kauvan kuin Irene on luonani ja minä kuulen hänen äänensä."
Tämä myönnyttäminen sisältää sen, ett'ei toinen sointukaan ole suuremmassa määrässä ja paremmin eikä vähemmässä määrässä ja huonommin sointua kuin toinenkaan sointu. Eikö niin?" "Aivanpa." "Ja että sointu, joka ei ole enemmin tai vähemmin sointua, ei myöskään ole enemmin tai vähemmin soinnutettu? Onko niin?" "On."
Päivän Sana
Muut Etsivät