Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Oli kuin olisi kauan suljettuna ollut lähde ruvennut tulvimaan, ja Erik kummastuksekseen ja ihmeekseen tunsi hänen puheestaan, mikä etevä henki hän oli. Hänessä oli sama metallin sointu kuin isässäkin.
"Mutta emmekö ole edellisissä puheissamme myöntäneet, ett'ei sielu, jos se on sointu, voi millään lailla soida vastoin niitä perus-aineita, joista se on kokoonpantu ja joittenka kautta se pingoittuu ja höllistyy ja liikkuu ja joutuu kaikenlaisten vaiheitten alaiseksi, vaan että sen täytyy näitä seurata eikä ensinkään johtaa?" "Sen myönsimme", sanoi hän; "sillä muuta emme voineet." "Entä nyt?
Mutta tällöin hän juuri kaipasi hellyyttä ja lempeyttä; mietiskelyn tahtoi hän työntää pois luotaan, hän tahtoi istua Mirjamin vieressä, kuunnella hänen ääntään sillä vaikka se oli nuhteleva, oli siinä kuitenkin rakkauden vieno sointu ja muutaman silmänräpäyksen levätä ... levätä... Sillä välin oli Mirjamin asuma talo tullut Sauluksen näkyviin.
Luuletko, että runoilija olisi näin runoillut, jos hän olisi sitä mieltä pitänyt, että sielu on sointu ja senkaltainen, että ruumiin himot sitä vaan viettelevät, vaan ei semmoinen, että se itse voi himoja johtaa ja hallita, sekä että se on jotain paljon jumalallisempaa, kuin mitä saattaa sointuun verrata?" "Niin, totta Zey! minustakin näyttää, Sokrates."
Ja tietää, että oli tenorillaan aivan tuntemattomia sydämiä hellyttänyt! Ne eivät siellä hänen oudon kielensä sanoja ymmärtäneet, mutta niiden paljas sointu sai jo niiden sisältöä aavistamaan, se hurmasi muukalaiset ja herutti silmäkulmasta monen salaisen kyyneleen.
Hän puhuu meidän kieltämme, kuni se olisi hänen äitin kielensä. Esirippu vedettiin ylös. Oskari huomasi itsensä häiriöltä voitetuksi. Se olikin Viola, aivan samanlainen kuin silloinkin, koska hän viimeksi näki hänen, Sama vaatetus, sama jumalaton ja kiihtyvä luonne, sama sukkeluus liikunnossa ja sama sointu äänessä. Ei löytynyt mitään kun olisi puuttunut.
Tuo helkähti itku impyen kuin joiku kuolevan joutsenen, kuin sointu särkyvän soittimen tai kilven, mi saanut on vamman: »
Ja mitä kauemmin hän katsoi häneen, näyttivät tytön kasvot yhä enemmän kirkastuneilta, hänen hopean heleän äänensä väreillä oli hänestä taivainen sointu, hän tunsi sanomattoman rauhan lehahduksen koko olennossaan, tokko se tapahtui niiden lohdullisten sanojen johdosta, jotka soivat hänen korviinsa vaiko hänen paljaasta läsnä olostaan, sitä hän ei tiennyt, mutta hän alkoi luulla ettei tyttö ollut mikään kuolevainen ihminen vaan hänen luokseen lähetetty lohdutuksen hengetär.
Sillä semmoistahan väitettä et hyväksyne, vaikkapa itsekin sen tekisit, että sointu muka olisi aikaansaatuna ennen, kuin ne aineet ovat olemassa, joista se on aikaansaatava? Vai hyväksyisitkö?" "Enpä ensinkään, Sokrates", sanoi Simmias.
Siitä huolimatta on varmimpia velvollisuuksiamme aikaansaada tuo heikko sointu joka kerta, kun tilaisuus siihen tarjoutuu, masentumatta siitä, että se todennäköisesti on hyödytön.
Päivän Sana
Muut Etsivät