Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Hän innostui puhuessaan ja hänen ääneensä tuli ystävällinen sointu; hänen hyvä sydämensä sai hänen tuntemaan myötätuntoa lastensa hoitajaa kohtaan, ja tietämättään tahtoi hän myöskin hyvittää sen, mitä hän äsken heikkona hetkenä oli rikkonut. Mutta hänen puhuessaan muuttui Julia äkkiä kokonaan.
Oi, sinä isäni maa, sinun kauneutesi syttyi sielussani! Kuinka sinä vedit sydämmeni puoleesi! Marian silmät säteilivät yhä suuremmalla hohteella. Se sointu ja katse, joka noihin sanoihin liittyi, oli hänelle ihan uutta. Hän ei ollut sellaista ennen nähnyt eikä kuullut, mutta hän ymmärsi sen hyvin. Laulakaa se laulu minulle, sanoi hän.
Koko hänen ruumiinsa eikä ainoastaan hänen kielensä näytti olevan liikkeellä sisällisen tunteen voimasta; vahva, heleä ääni sujui niinkuin ystävällisessä haastelossa, ja ihana, syvä sointu kajautti puheen ulkosyrjään asti, missä me viivyimme, yhtä selkeästi, kuin jos olisimme kuulleet kuiskauksen korvaamme. Hän näytti olevan pappi, ja hänen sanansa olivat oivalliset.
Hiljaisesta yöstä kuuluu etempää yksityisiä, epäselviä huudahduksia, omituisen kolealla äänellä: päällikön komennuksia; ja vielä kauempaa jokin säe marseljeesia, kehittymättömällä kurkulla laulettuna, sävelessä haikea, epätoivoinen sointu. Miksi tämä veljessota? Edellisenä kesänä siitä oli ollut hajua, joskaan moni ei luullut sen ennustavan tällaista.
Hän oli nyt tehnyt ensimmäisen ulkomaamatkansa. Oli kuin helpoitus, kun sai vakuuttaa tätä. Toini oli ollut kuulevinaan katkeran, kateellisen sävyn herra Häggin sanoissa. Mutta sitte olette matkustanut kotimaassa? Sanoissa särähti taaskin terävä sointu. Rouva Hägg katsoi ihmetellen mieheensä. Mitä hän tarkoitti? Ja mikä oli häneen mennyt?
'Sinä olet niin muuttunut, tullut niin rauhalliseksi', sanoi hän tuolla äänellä, jonka rakas sointu niin kauan on minulle vaiennut, ja minä vastasin, että kaikki oli käynyt minulle niin yhdentekeväksi.» Ennenkuin hän lähtee, kysyy Runeberg: »Milloin menet S:lle?» »En tiedä, mutta voinhan mennä huomenna.» Runoilija oli kuitenkin saanut kuolonsanoman eikä voinut tulla.
Puhuja oli apostoli Pietari, joka juuri oli tullut hiekkahautaan. Hänen äänensä sointu karkoitti kuin pyyhkäisemällä kaiken kauhun. Oli kuin paimen olisi tullut laumaan ja asettanut lampaiden pelon. Ihmiset nousivat maasta, likeisimmät pakenivat hänen jalkainsa juureen, ikäänkuin etsiäkseen turvaa hänen siipiensä varjosta.
Palatessaan hän kuuli kepeitä askelia tyhjässä koulusalissa toisella puolen ja seuraavassa silmänräpäyksessä kaikui italialaisen laulun iloiset, riemuitsevat sävelet myöhäisen illan hiljaisuudessa. »In questa sera tutta stellata», liritti tuo leikkivä ääni sisällä »Dal verde monte pieno di fior» Vieraan kielen hyväilevä sointu kaikui omituisesti Raution korvissa.
"Mutta eikö ole luontonsa mukaan jokainen sointu siinä määrässä sointua, missä määrässä se on soinnutettu?" "En käsitä", sanoi hän.
Sanoja ei kuulunut, ainoastaan niiden sointu ja sävel, kohoten kuin aina uudistuvaksi kerronnaksi: »... autuaita ovat ... autuaita ovat ... autuaita olemme!» Se heikkeni, voimistui taas uusien parvien tullen ja heikkeni jälleen niiden mentyä, häipyen viimein etäiseksi hyminäksi, kunnes sekin sammui.
Päivän Sana
Muut Etsivät