Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Jos Manni, niinkuin toivon, mieheksi tulee, ja Tyynen sydän silloin vielä on vapaa, niin siunaan molemmat lapsikseni, eikä Manni silloin saa vähintä onnea osaksensa!» »Ystäväni», lausui patrunessa, »rakkaus vaatii rakkautta, muusta ei se lukua laske.
Levon lempeän lapset ei muistele mua, mut kuitenkin, Kukkia, siunaan ma sua, jos tartunkin sauvaan ja viittaan; menen matkaani hattua heilauttain, kun säilyi mun sieluni vapaus ain, vähät muusta ma maan päällä piittaan.
Ma hälle: »Mestari, ois toivo mulla tuo nähdä suohon suistuvaksi, ennen kuin maalle nousemme me purrestamme.» Hän mulle: »Ennen kuin jo rannan näät sa, oleva on sun mieles tyytyväinen. On oikein, että toivos täytetähän.» Ja kohta mutahahmojen ja muiden niin häntä raastavan näin, että vielä ma tuosta kiitän sekä siunaan Herraa.
"Päivää siunaan, jona tulinen Surtur armossaan viimeisen ihmisen maan kera murtaa, jona vihdoin tuiman tuskan loppumaton lähde, viimeinen inehmon sydän sykkämästä lakkaa. "Tervetulleeksi toivotan sen päivän ja jos viisaat olisivat tulisemmin toivoisivat inehmot itse sitä." "Sellaisiksi ennen kuvailin hyväntahtoisen Jumalan tunteet.
»Isä», Olintus virkkoi, »sinä, johon Vapahtajan ihmetyö on vaikuttanut, sinä, joka olet haudasta noussut Hänen armonsa ja Hänen voimansa elävänä todistajana katso! Tässä on joukossamme vieras, uusi lammas, joka laumaamme liittyy.» »Siunaan hänet», vanhus sanoi. Joukko väistyi.
Se ei pyydä sinulta muuta kuin mitä olet antanut ja yhä annat. Minä vain kiitän ja siunaan sinua siitä, että olet olemassa elämäni rikastuttajana. Joku sanonee ehkä: se joka puhuu noin, hän rakastaa koko olennollaan. Onko sitte luonnotonta, että minä en pyydä enempää? Eihän rakkaus rajoja tunne. Enkö siis rakasta?
Maria liikahti, kääri tumman vaatteen ympärilleen, astui hänen luokseen, nojasi tuokion aikaa hänen olkaansa vasten katsahti loistavin silmin hänen tummiinsa tarttui hänen käteensä ja pani sen päänsä päälle. Minä siunaan sinua! kuului Adelsvärdin huulilta. Silloin Maria juoksi nopeasti taaksepäin, puiden väliin kotia kohti. Adelsvärd ei seurannut. Eikä piirtänyt.
En ole sivistynyt enkä hieno, mutta sen verran tiedän, että olen kovin vähätietoinen, enkä sovi ylhäisten seuroihin. Antakaa isä kulta minun olla täällä, rakastakaa minua kuin ennenkin; ja te vieras, joka sanoitte itseänne isäkseni, antakaa minun olla täällä, minä siunaan teitä ja rukoilen puolestanne. Vai semmoisia, hm, hm, semmoisia on tyttö täällä talonpoikain joukossa oppinut.
John Anderson. John Anderson, mun ystäväin, kun vietettiin me häät, sull' oli mustat hiukset ja sorjat poskipäät. Jo otsaas kurtut sait, John, ja lunta hiuksiss' on; mut siunaan valkohapsias, mun ystäväni, John. John Anderson, mun ystäväin, kun noustiin kukkulaa, sun kanssas monta päivää mä vietin riemuisaa.
"Emme, niin kauan kuin me omistamme toinen toisemme", vastasin minä, "ja mitä minuun tulee, niin siunaan minä tätä tapausta, joka jouduttaa yhtymistämme, vaikka se minua surettaakin sinun vanhempiesi tähden. Näetsen, meidän täytyy heti laittaa itsellemme uusi koti, eikös niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät