Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Maa, mantu, joka joit tän veren, kosta! Murhaajan päähän nuoles iske, taivas! Maa, ratkee, niele hänet elävältä, Kuin veren nielit hyvän kuninkaankin, Tuon hornan palkkalaisen teurastaman! GLOSTER. Rakkauden ohjett' ette tunne, rouva: Hyvällä pahaa kosta; sitä siunaa, Ken sua kiroo. ANNA. Konna, sin' et tunne Lakia Jumalan etk' ihmisten; Pahinkin peto tuntee säälimystä.
*Rebekka*. Minä tahtoisin sentään mielelläni tietää sen. *Rosmer*. Me seuraamme toinen toistamme. Minä sinua ja sinä minua. *Rebekka*. Niin minäkin melkein luulen. *Rosmer*. Sillä nyt me kaksi olemme *yksi*. *Rebekka*. Niin. Nyt me olemme yksi. Tule! Niin menemme iloisina. Yhdessä ulkona tähän aikaan? No, entä sen minä sanon ! Hm! 'sus siunaa!
Puoliväkisen sain hänen menemään tuonne aittaan ja vasta sitten kuin miehet olivat niemelle päin lähteneet, päästin hänet sieltä pois. LEENA. Herra hyvästi siunaa! Suojeliko hän veljensä murhaajaa? Niin, suojeliko! Kaikki sen Leenankin päähän menee. Etkö näe, että tyttö on sekaisin vallan? Ja ihmekö se on? Kuinka hänen heikko verensä voisi tätä kaikkea kestää?
Ja Robertin vaijettua alkoi sairas toisella kädellään hiljakseen silitellä rintaansa, ikäänkuin olisi hänet vallannut ääretöin, lapsellinen ilo ja virkkoi puoliääneen: "Kuinka ihanaa ... miten autuasta... Jesus ottaa sen huomaansa ... minä en tarvitse sitä kantaa... Hän siunaa ja auttaa pikkuraukkaani."
»Herra siunaa, tähän ihan kuolee», mutisi Tiina Katri, kun pääsi vähän helpommalle. »Tule pois, kah, mitä sinä turhia», sanoi Heiskanen, joka Holpaisen kanssa oli portille päin menossa. Tiina Katri otti heidät kiinni. »Mitäs ne pitävät ihmisiä semmoisessa katkussa», riiteli hän. »Keräävät kaikki vanhat akat ja pienet lapset samaan kohtaan, siihen hullujen koppi vielä lisäksi.
Sitä vaan kummasteli, kuinka hän näin myöhään oli tuohon päätökseen selvinnyt. Kun hän siinä iloisella mielellä kulki lumista tietä, tuli Hakolan Lotta läähättäen vastaan. Jesus siunaa, se kuolee, poloinen, hän huusi jo etäältä. Kuka? Sanna, Sanna! Synnytystuskiin. Rohtojako menet hakemaan? Enkä, kun kupparia. Pane joutuun! Juoksujalassa jatkoivat molemmat tietänsä.
Sinä yksin osaat puhua minulle niin, että minun pakanallinen sydämeni on siitä syvästi järkähtävä. TUOMAS: Minä en tahdo puhua sinulle. LYYLI: Miksi et? Näethän: minä olen pakana, minä en tiedä mistään paremmasta. TUOMAS: Pois! LYYLI: Isä: siunaa minua! TUOMAS: Pois! Minä en tahdo siunata sinua. LYYLI: Miksi lykkäät minut luotasi, vaikka minä en pyydä muuta kuin tulla käännytetyksi?
ROUVA PENTTINEN. Mitä maailman päivinä? Mihinkä sinä olet menossa? FANNY. Laivaan. Mamma, minä otan kuitenkin sen viran, jota Ilma kävi tarjoamassa! ROUVA PENTTINEN. Sen viran? Pöllismäellä? Ole hupattamatta. Kuulithan sinä jo, ettei sinua sinne lasketa. FANNY. Minä en voi jäädä tänne, mamma, minun täytyy päästä pois. ROUVA PENTTINEN. Herra siunaa, mikä sinulle on tullut? Sano!
Sata markkaa. PENTTINEN. Tuossa on sata viisikymmentä. ROUVAT. Sata viisikymmentä! Parriisista! Parriisista se tilataan. Nyt, kun se tyttö vaan joutuisi Myöhäistä, myöhäistä! Ho, ho, siunaa ja varjele! Juoksin niin että syömmeni halkijaa. ROUVA PENTTINEN. Myöhäistä! Ettäkö et ennättänyt? RIIKKA. En ennättänyt. Laiva olj' jo hyvän matkaa rannasta.
MACBETH. "Kies' siunaa!" huusi yks, ja toinen "amen!" Kuin nämä pyövelkäten' ois he nähneet. Kuunnellen heidän tuskaans', suustan' "ament'" En saanut, he kun sanoivat: "Kies' siunaa!" LADY MACBETH. Noin syvään älä tuota mielees paina! MACBETH. Mut miks en sanoa ma voinut "amen"? Ma siunausta tarvitsin, ja "amen" Kurkkuuni tarttui.
Päivän Sana
Muut Etsivät