United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se hohto sydämemme innolla täyttäköön, ja vauhti rientojemme sen ilmi näyttäköön! Hei! Soutakaamme veikot ja siskot armahat! Me kilvan soutakaamme, ett' aallot vaahtoisat vierellä venehemme hilpeinä hyppelee ja kokka mahtavasti edessä kohisee.
Kaikki siskot höristivät korviaan, sillä Petrea osasi kertoa hauskempia ja parempia juttuja kuin kukaan heistä.
Virkki, ja siskot painautui heti aaltojen alle; vaan Thetis ylhään riensi Olympoon, kuuleajalka, sielt' asun uljaan noutaakseen pojan armahan ylle. Kantoivat jalat häntä Olympoon. Mutta akhaijit huudoin hirmuisin uronsurman Hektorin eestä riensivät Hellesponton luo, liki laivoja tullen.
Se elon siemen, jonk' ihmiseen Loi valo, Ei ijäks' sammu yön kahleeseen Sen palo. Mi kuoloon nääntyy, Se eloon kääntyy, Ja umppu vaan, josta kukka sääntyy, On hauta. Nukkuvan lapsen ylitse. Kuink' onnellisna lepäät kehdossasi Kuink' oudot sulle turhuus on ja harhat! Sun' äitis käsi laatii vuodettas, Ja lepos antaa taivaan siskot parhaat.
Kalvava kipu näytti riuduttavan häntä, hän laihtui silminnähtävästi; hänen hilpeä mielensä oli kadonnut ja usein olivat hänen silmänsä punaiset itkusta. Turhaan kyselivät vanhemmat ja siskot hellän levottomina syytä hänen tilaansa; hän ei tahtonut ilmoittaa sitä kenellekään. Hän ei voinut kieltää tuskan juurien olevan sydämmessä, mutta oli lujasti päättänyt salata ne kaikilta.
Vaikka vanhemmat ja siskot usein kävivät häntä siellä katsomassa, siitä tuskin oli mitään iloa, sillä Leonore ei vielä osannut lempeydellä ja sydämmellisellä ystävällisyydellä saattaa hauskuutta ja viihtymistä ympärilleen! Mutta Leonore raukka!
Siskot, minua janottaa! Eikö kukaan tahdo antaa minulle vesipisaraa? Oletteko kaikki, kaikki hyljänneet minut? Näinhän teidät äsken... Mutta pääni on niin kummallinen. Kenties tulen hulluksi, jos minun kauemmin täytyy kärsiä janoa. On niin pimeätä!
Sievin askelin Hän astui rinkiin, lausutellen heitä: »Oi te, ku käytte tanhuellen kanervaiset maat, Te armahimmat siskot, oi mulle kertokaat: Mi metsässä niin raskahasti huokas?»
Eedit ja Ester kiirehtivät ensin isän syliin ja sitte äidin, sitte tuli kaksoisten vuoro, ja sitte tahtoivat isot siskot myöskin olla mukana, siksi että he kaikin muodostivat suuren piirin isän ja äidin ympäri tuossa suuressa uudenvuodensyleilyssä.
Vavahtaapi polvet pedon, sammuu silmä, vaipuu käsi kynnellinen; leveästi niinkuin kesä-ilta sulhon huulille hän suukon painaa. Mutta kammiosta urho astuu kalpeana niinkuin kuolo, kulkee metsiin, jättää äidin, siskot, miettii, tekee hengen töitä, jotk' ei katoo, vaikka katoaisi kansa kaikki.