Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Oh, Sanni, Sanni, silloin minä kuolisin. Siiri painoi päänsä Sannin rintaa vasten ja loi häneen puoleksi nuhtelevan, puoleksi surullisen silmäyksen. Pieni hupakko? Kuka on sanonut, että menen naimisiin? Sanni suuteli häntä hymyillen, ja niin oli rauha jälleen saavutettu.
Mutta salli minun nyt olla sitä ajattelematta, mitenkä silloin olisi voinut käydä, ja nauttia täysin määrin jakamattomasta onnestani. SIIRI. Saatpa nähdä, kuinka suloista meillä on oleva vinnikamarissamme. TUURE. Kukapa olisi voinut uskoa, että niin sankarillinen sielu saattoi asua semmoisessa muotinukessa.
Niille ei paljoa tarvitse kummaa... Eikä niille paljoa tarvitse kipujakaan, ennenkun ne volinan päästävät, minkä tuo Siiri nyt noitten kasvoinsa kanssa. Kerranko sitä nyt vihavoipi kasvojakin, vaan ei tuota toki viitsi tuonlaista volinaa pitää kotonakaan, sitä vähemmän kylässä», hyvitteli Jukke itseään, vaikka mielessä oli syvä epätoivo. Jukke ja Kopolan ukko menevät kapakkaan.
SIIRI (avaa oven). Tuure! Taaskin sinä unohdit suudella minua! (Tuure suutelee häntä nopeasti ja menee). Niin kummalliseksi kuin hän on käynytkin.
Hän käänsi päänsä hiukan syrjään ja antoi hämmentyneen katseensa vaipua uunin hehkuvaan hiilustaan. Entä sinä? toisti Siiri puristaen Sannin käsiä. Niin ... luultavasti en minäkään... Luultavasti, sanot? Etkö ole siitä vissi? Ajatteles, Sanni, meidän ehkä silloin tulisi erota. Ja sitten, voisitko jakaa sydämmesi? Kuinka suuren osan riistäisit minulta pois? Ensin puolen ehkä ja sitten kaikkityyni.
TUURE. Kuinkapa minä voisin katua? SIIRI. Jos olisit katunut, niin ei kuningattaren kruunukaan olisi voinut lohduttaa minua. TUURE. No, etkö nyt lähetä hakemaan aarrettasi? Jospa tietäisit ! TUURE. Mitä? Joko se on täällä? SIIRI.
Jos joku siitä sattuisi kertomaan, niin teidänhän sopii sanoa, että se on valhe, minä olin paikoilla, niin kyllä ne nuo vihamiehet eivät pääse pitkälle sillä juorulla, kyllä ne Siiri ja Jokelan emäntä teitä uskovat. Minä jos esimerkiksi itse kieltäisin, niin luulisivat minun vaan puoleeni puhuvan. Kyllä se niin pitää tehdä.»
Hän ymmärtää minua niin hyvin. AGNES. Minä oikein ihastuin nähdessäni hänen vanhat kasvonsa. Hän on varmaan sinulle korvaamaton. SIIRI. Aivan niin, aivan niin. Mutta kyllä sitä pitää käyttää järkeä voidakseen ylläpitää emäntä-arvoaan. Ymmärräthän, että hän kun hoiti minua pienenä ollessani, niin AGNES. Niin, niin, kyllä ymmärrän.
TUURE. Niin, mutta sinun nykyinen hattusi ei olekaan ruma; ja sitä paitsi on se ollut tuskin kymmentä kertaa käytännössä. SIIRI. Oikea variksenpelätin se on ja ollut minulla siitä saakka, kun menimme naimisiin. TUURE. Kolmetoista kuukautta takaperin. SIIRI. Niin, mutta Pariisin-uutuudet ovat vain yksivuotisia kasveja. TUURE. Ja kuitenkin viljellään niitä niin suurella huolella.
Nyt mielessään näki hän Siirin Vaaralan emäntänä narisevassa kengässä käyskelevän kyökin ja kammarin väliä. Pienokainen kun kirahti kehdossaan, niin heti äiti kiirehti luokse ja ryöpsähti kehdon päälle sitä syöttämään. Niin, Siiri se oli Vaaralassa emäntänä ja Hanna hoiti karjaa. Hannan lapset ne saattoivat olla pirtissä. Kammarit tarvitsi isäntä ja emäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät