Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
On se sentään onnellista, kun on saanut oppia velvollisuutensa, niinkuin me molemmat. Ja kylässä? SIIRI. Niin, silloin se on mielestäni velvollisuuteni minua itseäni kohtaan. AGNES. Tietysti. Kas niin, lapsonen, alotahan nyt. SIIRI. Ensimäisellä kerralla, kun prinssi ja prinsessa näkivät toisensa, he rakastuivat, rakastuivat kauheasti.
Marraskuun ensimmäisenä päivänä he olivat molemmat tanssiaisissa, Sanni vaalean sinisessä puvussaan, jossa hän aina oli niin ihmeen sievä. Mutta puhelemiseen ei heillä paljon ollut tilaisuutta, sillä herroja oli alinomaa Sannin ympärillä, eikä Siiri hirvinnyt mennä lähellekään, sillä hän vielä kovin kainosteli toista sukupuolta.
SIIRI. Välttämättömiä tarpeita, niin. TUURE (syrjään). Kasvatus! Olisi tosiaankin väärin moittia häntä. (
TUURE. Niin, minä ymmärrän. SIIRI. Sinä et olisi voinut kieltää, kun vain olisit saanut nähdä sen. Odotahan vähän. Minä olen mieletön, hullu! Tämmöisiä ylellisyys-menoja nyt! Jos voisin sanoa Siirille kaikki. ? Ei, ei vielä, ei vielä! Onhan minulla hiukan toivoa, ja sitä paitsi Mutta mistä saada rahoja tähän. Pahimmassa tapauksessa käyköön niinkin.
Ja Siiri kiitti Jumalaa siitä, että Jumala sillä tavalla johti asiat, ettei tarvinnut tulla Juken kanssa minkäänlaisiin tekemisiin. Mutta Jukke piti kaikkea tuota Antin syynä, että hän joutui noihin seikkailuksiin. Eihän tukkilaisten rahoilla ole siunausta.
Et suudellutkaan minua eilen muuta kuin kolme kertaa. TUURE. Kas niin, pieni lapsellinen eukkoseni! SIIRI. lapsellinen? Minä kyllä tiedän, että sinä pidät minua sekä lapsellisena että pahana ja rumana vielä lisäksi TUURE. Kevät-taivaan ei tarvitse olla ruma, vaikka se panee tavallaan kaipaamaan sateenvarjoa. SIIRI. Mamma raukka oli kyllä oikeassa sanoessaan, että me emme sovi yhteen.
Ja juuri sillä kohdalla oli hänellä niin paljon puhumista toverilleen, ettei hän ollenkaan joutunut katsomaan Sanniin päin. Te kävelette? Ottakaa minut mukaan. Siiri ei kuullut. Sanni tarttui hänen toiseen käsivarteensa. Siiri kääntyi nyt kummastuneena ja loi häneen pitkän, kysyvän silmäyksen. Mitä katsot noin? Tahdotko sanoa jotain? Siiri ei vastannut.
Siinä on jo tasanen kymmen ja ne ovat kaikki rikkaampia kuin Siiri.» »Rikkaampia?» keskeytti Jukke ihastuen. »Rikkaampiapa tietystikin!» lisäsi ukko varmasti. »Ja sen sanon, että sinne kun ajaa, niin siitä metsästä ei tarvitse tyhjänä lähteä. Ja ne eivät ole niin tarkkoja, esimerkiksi uskonnon asioissa, kuin tämä Siiri.
Ja siihen lisäksi muutamia leivisköitä kahvia, sokeria, nisujauhoja, veskunia, luumuja, rusinoita, siirappia ja muuta sellaista, niinkuin vieraan varalle, ja ettei niitä tarvitseisi Siirin kanssa markkinoilta tuoda, vaan Siiri näkisi niitä olevan talossa ennestään. Ei nekään rahoissa tuntuneet ollenkaan, kun tulivat velkakauppaan.
Voisit »lähettää tyhmyyksiäsi» pois, etkä kumminkaan tee sitä! Sinä olet siis onnellinen, niinkö? SIIRI. Olen, minä olen niin onnellinen! Jospa meillä olisi vain vähän enemmän rahaa. AGNES. Minä luulen miehelläsi olevan sangen hyvän palkan? SIIRI. Kolmetuhattaviisisataa markkaa. AGNES. No, se ei ole paljon. SIIRI. Ei, eipä suinkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät