Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Jukella paloi mieli päästä Siirin kanssa ajelemaan päivän aikana, että Siiri saisi nähdä hänen tamineitaan, ennen kun ruvetaan suurempiin asioihin. Ja muutenkin oli tilaisuutta ajeluretkellä tutustua toisiinsa. Siiri ei tahtonut mitenkään lähteä, kun oli niin pakkanenkin ja viima kävi idästä semmoinen vonkka, että tuleen luuli syttyvän koko maailman.
SIIRI. Olitko konttorissa tänä iltana? TUURE. No niin: en. SIIRI. Ja missä sinä olit? TUURE. Minä en voi enkä tahdo sanoa. Vai niin. TUURE. En, koska minä siten paljastaisin itsestäni anteeksiantamattoman heikkouden. Mutta, Siiri, mikä sinun on? (
Mutta »tohtorinna» kuuluu sentään koko joukon paremmalta kuin kasöörin rouva. TUURE. Mahdollista kyllä. Mutta olisipa meillä ollut odottamista. Niin, sinä olet oikeassa. Ja sitä en minä varmaankaan olisi kestänyt. TUURE. Mutta minä olisin. SIIRI.
SIIRI. En mitään. Minä vain itkisin, itkisin yöt ja päivät. Mutta miksi puhut sinä niin kauheita asioita? TUURE. En tosiaankaan tiedä. Mutta hyvästi nyt hetkeksi. SIIRI. Ethän sinä viivy kauan? TUURE. Korkeintaan puoli tuntia, toivon minä. Hyvästi, lapsukaiseni.
SIIRI. Niin, mutta minäpä en joutunut onnettomaksi. Mutta tulehan tänne istumaan. No, ei niin likelle. Agnes voi tulla. Miksikä sinä viivyit niin kauan? TUURE. Minä sain aivan odottamatta työtä Konttorissa ehkä? TUURE. Niin, niin tietysti konttorissa. SIIRI. Tuure! TUURE. Mitä niin? Sinähän aivan SIIRI. Sinä narraat! TUURE. Narraanko minä?
Tiedäthän, että minun on mahdoton sietää sinun kyyneleitäsi. En minä itke Minä olen päinvastoin oikein iloinen hyvin onnellinen. On vain niin raskasta ajatella että sinä et lainkaan välitä minusta mitä minä tahdon tai toivon TUURE. Enkö minä välitä! Oo, aivan liian paljon! SIIRI. Ja sitten olet sinä ollut niin omituinen ja hajamielinen viime aikoina.
Tapanin viimeisessä sanassa kuului jotakin tuskaisen äänen värähdystä ja muutenkin Tapanin kasvoissa oli kolmen yön ja päivän valvomisen takia silmään pistävä kurjuuden leima. Nyt erään huoneen perällä istuvan leveän rouvan suusta kuului ystävälliset sanat: "Mutta sinun, Siiri, täytyy antaa vuorosi tuolle miesparalle, että hän pääsee saamaan lääkärin apua; sinulla on ensiksi vuoro."
SIIRI ja TUURE. Tui, tui! TUURE. Kas vain, pikku kiemailijaa. Yhä hattu päässä. Onko hänen armonsa keikaillut omalle kuvalleen yli tunnin ajan? SIIRI. Eipä suinkaan! TUURE. Suuria asioita! Sepä ei ole vähän. SIIRI. Suuria asioita, ei mitään pikku asioita. Niin olisi sinun pitänyt sanoa. Agnes Löwensköld on muuten täällä.
Sulkee lehtensä kuin orjantappura sadesäällä. SIIRI. Sinulla on varmasti runollisia taipumuksia, Tuure. TUURE. Oliko tuo orjantappura-vertaus sitten niin kovin runollista, mitä? SIIRI. Oikeastaan oli vahinko, että hylkäsit lukusi. TUURE. Voinhan minä ruveta kansankirjailijaksi. Kunnollinen kansankirjailija ei varmaankaan voisi olla herättämättä huomiota. SIIRI. Oo, eipä sen puolesta.
TUURE. Muun muassa, että minä olen köyhä mies. SIIRI. Ei, sen sinä sanoit myöhemmin. TUURE. Mutta sinä tiesit sen. SIIRI. Tiesin kyllä. TUURE. Minä lisäsin vielä, että sinun täytyy No, enkö sitten ehkä ole ollut? TUURE. Olisipa hauska tietää, mikä mies voisi sinua nyt vastustaa. SIIRI. Emmekö istuneet kolmannella parvella, kun olimme ensimäisen kerran teatterissa?
Päivän Sana
Muut Etsivät