Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
SIIRI. Etkö sinä omasta mielestäsi ole hyvin häijy? En. SIIRI. Mutta minun mielestäni olet. TUURE. Vai niin. SIIRI.
Tuure kävi kalpeaksi ja alakuloiseksi; minun silmäni muuttuivat punaisiksi ja muotoni rumaksi ja siitä minä itkin tietysti vielä enemmän. Ei, en tahdo sitä enää edes ajatella. Sitten mamma sairastui kovasti, tuli hyvin huonoksi ja silloin, kernaammin kuin jätti minut yksin ja ilman omaisuutta, eläkkeestähän minä en saanut tarpeeksi niin silloin AGNES. Minä ymmärrän. Siiri raukka. Sinä onnenmyyrä!
Liisa unohtaa, että minä olen nyt rouva. LIISA. Unohtaisinko sitä! Mutta SIIRI. Ja että Liisa on velvollinen tottelemaan minua. LIISA. Senhän sanoo järkikin. SIIRI. Kukahan se lienee? Kiiruhda avaamaan. Voi, taivas! Nytkös Siiri riemastuu! SIIRI ja AGNES. SIIRI. Ei, mutta mitä minä näen! Sinä, Agnes! AGNES. Niin, minä itse eikä kukaan muu. No, kultaseni, älähän pudota silmiäsi.
Mutta kyllä se sentään varsin hyvin riittää, kun osaa olla tarkka. AGNES. Ja miehesi osaa olla? SIIRI. Sitä en ole sanonut. AGNES. Sinäkö siis olisit SIIRI. Niin, meidän kesken sanoen, niin Tuurella on aivan nurinkuriset käsitykset taloudenhoidosta. Hän vaatii vain, että pitäisi olla ilman sitä, mitä on vaikea hankkia itselleen. AGNES. Ja sinä? SIIRI. Minä?
Siiri oli ihan vuoteen omana, johon kasvateäitinsä häntä kylmien kääreitten kanssa hoiti miten lääkäri oli käskenyt. Siirin kasvateäiti ja Siirikin olivat tyytyväiset kohtaloonsa ja iloitsivat hengessään siitäkin tapauksesta. He tiesivät, ettei mitään tapahdu ilman Jumalan sallimatta ja nyt näkivät he hengessään, että Jumala esti siten tänä iltana Siirin kihlauksen.
TUURE. Kyllä niin, mutta toisella kerralla istuimme nojatuolissa. SIIRI. Olenko ollut yhdelläkään oikealla juhla-illallisella? TUURE. Et, mutta ainakin kymmenellä väärällä. Ja siksi toiseksi, jos rupeaa oikein tarkastamaan ! SIIRI. Niin, mutta sitäpä ei pidä koskaan tehdä, silloinhan kaikki menettää arvonsa. TUURE. Ehkä. Mutta ei, ei kaikki. SIIRI. Saahan Siiri hatun?
Niin, saatpahan sitten kuulla. Mutta nyt vasta huomaan, että sinä olet surupuvussa. Sydänsuruko? AGNES. Oh, ei! Kuka surisi, kun saa periä viisituhatta markkaa. Fabian setä on kuollut. SIIRI. Se vanha kitupiikki ! (
Lasten riemu oli ylimmillään, ja kun kesken ilon pieni jänö kupsahti kumoon nokkosten keskelle, oli Eevi kohta lähellä lohduttelemassa. »Siiri, sydänkäpyni, iloni, älä itke, älä! Katso nokkoset, nehän sinua vain suutelivat. Ja täti suutelee kanss'. Noin, noin. Nyt ei enää kirvele!
Niin hirveästi, että hän aamulla oli puolipyörryksissä eikä jaksanut nousta ylös. Ei hän ottanut kahvia, jota Liisu hänelle tarjosi; pyysi sen sijaan mustetta, kynää ja paperia. Ja sitten hän kirjoitti: Eilinen käytöksesi pakoittaa minua lopettamaan kaiken yhteyden kanssasi. Ystävyytemme on rikottu. Olkaamme tästä lähtein vieraat toisillemme. Siiri. Kuverttiin hän sen pani.
TUURE. Joka oli näin vähän toisella korvalla. Siinä oli pitkä, pehmeä höyhensulka, joka SIIRI. Sinä kehuitkin sen aivan pilviin asti. TUURE. Salattu hyökkäys. SIIRI. Jos se olisi ollut vanha ja ruma niin TUURE. niin olisin vielä enemmän ihaillut kauniita kasvojasi SIIRI (tukistaa häntä).
Päivän Sana
Muut Etsivät