Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Puhaltaminen ei ole somaa! Tämä oli hänen mielestään oikein sievästi sanottu ollakseen pölkkypäisen jättiläisen puhetta, mutta lapsi, joka kohta huomasi vieraan kömpelön yrityksen mukautua hänen puhetapaansa, hävitti kokonaan Barboxin hyvän ajatuksen itsestään sanoen sääliväisellä äänellä: Oletpa naurettava mies, sinä!
Jos ei sitä tänne sievästi saada, niin asiasta ei tule mitään. Silloin äitini sanoi minulle: Mene nyt, Heikki, ja pyydä Jaakkoa tulemaan tänne, mutta älä puhu mitään mistään, sano vaan, että Vierimän isäntä käski hänen tulla. Silloin minä menin ja juoksin niin paljon kuin jaksoin. Perille tultuani tapasin Jaakon seisomasta keskellä pihaa, kädet taskuissa katsoen, kun isäntä kärryjä tervasi.
Vaan nyt riemuitsen, Kuin lintu laulan, leikitsen, Niin että rannat raikaa. Oi kirkas ilma, kaunis sää, Järv' välkkyy, taivas sinertää! Oi kesän armast' aikaa! Nyt talvella muistaa Taas poikaset luistaa, Ja suksilla suistaa Sievästi näin. Ja hanki se nauskaa, Ja jäätikkö rauskaa, Ja kulku on hauskaa, Heh, edespäin! Lum'hiukehet välkkää, Ja kulkuset helkkää, On riemua pelkkää, Nyt hulmutaan!
Sitten hän nosti minut alas ja sitoi plakatin, joka oli sievästi leikattu tätä tarkoitusta varten, hartioilleni, niinkuin laukun; ja mihin hyvänsä minä jälestäpäin menin, oli minulla ilo kantaa sitä. Mitä minä kärsin tämän plakatin kautta, ei kukaan voi ajatella. Oliko ihmisten mahdollista nähdä minua vai ei, aina minä luulin, että joku luki sitä.
MIKKO. Sen teit, ja olipa se kovin tarpeellista, nytpä otat vastaan äitiltäsi löylytyksen, niinkuin mies; sillä selkääs saat, että roikaa, ole vissi siitä! ESKO. Mikko Vilkastus ei olekkaan tietäjä. MIKKO. Eipä tarvitse olla tietäjä, ennustaissa sinulle tänäpänä aika saunan. Mutta ei hätää, nyt on värkkiä päässäs; anna tulla vaan, kaikki käy sievästi kuin öljy Libanoonissa.
Sen tehtyään sai Sillfors jälleen kiinni toisesta kahdesta ihmisestä ja asetti heidät ensimmäisen parin viereen. Pidettyään tämmöistä ihmisjahtia hetkisen aikaa, sai hän kaksi riviä ihmisiä asettumaan paikoilleen. "Tyhjät astiat toista riviä alas, täydet toista ylös!" komensi Sillfors, joka nyt kerrassaan oli kohonnut ylipäälliköksi. Ja kas kuinka rupesikin asia käymään sievästi ja nopeasti!
PORMESTARINNA. Siinähän on mukavasti sanottu sinusta, pappa. Minusta? PORMESTARINNA. Niin, sillehän minä juuri nauran. PORMESTARI. Sinustahan, mamma, siinä on sanottu niin sievästi, ja sille minä nauroin. PORMESTARI. Tuossa on, lue! PORMESTARINNA. Lue sinä tuosta. Onko tämä minusta? On, on. Sinuun se sopii. PORMESTARI lukee uudelleen. PORMESTARINNA. Tarkoitetaanko tällä minua? Tietysti, tietysti.
Pane, Liisa, sanoi rouva piialle otettuaan keittiön seinältä pyheliinan, tähän muutama naula sitä luulihaa ymmärräthän? jota Viikille keitetään niin Maria saa viedä kotiaan ja keittää äidilleen siitä velliä. Niin mene vaan sinä, Kalle! Kanna sievästi vakkasta ja muista sanoa niinkuin käskin! Kun käännyin pormestarin portista sisään, huomasin edelläni toisenkin taloon menijän.
"No maistappas nyt, mitä minulla on tässä kädessäni. Mitä se on? Minä näen kasvoistasi, että sen tiedät. Se on: no sano vain hiljaa korvaani. Niin, niin se on oikein, ma-mai-maitoa, niin juuri poikaseni; maitoa se on, se on sen nimi. Avaappas nyt suukkosesi ja sano sievästi minun perästäni no vielä kerran, vieläkin, ja jos sanot kaksitoista kertaa oikein, niin annan vielä suutakin sinulle.
Ei leiju kukka lemmen Nyt järven lahdella, Ei vuokko, niinkuin ennen, Kukoista rannalla, Ne loistosat kukkaset poisti Hyy talvinen, hanki ja jää, Mi ennen niin sievästi loisti, Sen surmasi hyyteinen sää. Ei pohjan satakielen Nyt ääni helkykään, Ei helky, munkin mielein Niin alavaksi jää. Vaan katselen pohjolan tulta, Tuota roihua riemuisaa Oi lempeni! säihkyvä kulta! Oi tuttua leimuavaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät