Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Nyt vanhaksi tultuaan ukko tunsi itsensä yksinäiseksi, ja päivät kuluivat yksitoikkoisesti. Hän oli kyllä monessa luottamustoimessa kaupungissa, ja kun hän kotia tuli, oli vanha Eriika sisar aina asettanut jotakin hauskaa hänelle. Välistä oli joku uusi kirja sievästi katetulla kahvipöydällä, ja välistä jotakin muuta sopivaa.
Sitäkös sieti huolellisesti hoitaa ja myötäänsä korjailla! Ja sittenkin elin lakkaamattomassa pelossa, että se vielä sieltä tärkeinnä hetkenä pudota hurahtaa. Ei toki; kohtalon tyttäret minua suosivat. Enkeli pysyi paikoillaan sievästi siivet levällään, kynttelit paloivat kirkkaasti ja lapset olivat ihan hurmauksissaan. Niin paljoa olin tuskin uskaltanut toivoakkaan.
Hoikasta ressusta Iitu oli sillä välin kasvanut korkeaksi, pullevaksi immeksi. Mennä syksynä, kun tyttö kerran saattoi hänet järven poikki, oli Tauno nauratellut ja leikkiä laskenut Iitun kanssa, ja monesti tämä oli sievästi punehtunut... Omituisesti se oli punastunut nytkin, kun hän keväällä Helsingistä tultuaan oli sinne ensi kertaa poikennut.
Ja se joutsen tuli sitten aivan sen tytön tykö ja tyttö istui sen joutsenen selkään ja se ui sille toiselle rannalle, jossa se poika oli. Eikä tytöltä kastuneet jalatkaan, kun se joutsen niin sievästi piti selässään ja ui niin tasaisesti.
Kuinka iloitsikaan lukkari ukko, kun tuon nuoren miehen taas näki! Hän veti hänet salamielisesti tupaseensa, avasi vanhan kaapin, ja Amadeus näki hämmästyneenä edessään aarteen parhaita Bachin, Händelin, Palestrinan, Pergolesen ja monen muun teoksia. Haydn ukolta oli siinä muutamia messuja; kukin teos oli sievästi sidottuna ja niskassa loisti kultakirjaimilla säveltäjän nimi ja syntymävuosi.
Sievästi hän asteleevi Tanterella edestakasin, Keksahtelee, keikahtelee Kenokaulahinen fröökinä. Keksahtaa hän varjollensa, Varjo kiltist vastaan keksahtaa, Keksahtaa hän Jallillensa, Tomppelina Jalli töröttää, Väsyneenä, voipuneena, Pörrönaama, porotallukka.
Syyttäkööt itseään, arvelin, miks'eivät sievästi pysyneet paikoillaan vain. Me riensimme aika vauhtia pois laivalta iloisina siitä, että olimme niinkin helpolla päässeet.
Lapsi hymyili sievästi ja vastasi ujostelematta: »hyvää päivää». Sepä Sprengtportille iloinen yllätys. Hän taputti lapsen vereviä poskia: Hyvä että palaat maasi poikana. Kyllä varmaankin, vakuutti Ulla, joka seisoi vieressä. Minä opetin hänelle sanat, eikä Yrjö Maunusta koskaan saa sanoa että hän, kuten moni muu isonvihan jälkeen, on palannut Suomeen vieraskielisenä ja ruotsalaisena.
Mutta kun olin jo jonkun ajan saarnaa kuunnellut, tuli minulle vieras ja se oli nälkä. Mitä muuta, olipa evästä! Minä pistin sievästi käden taskuun ja otin sieltä leipäpalani ja lohen nahkani ja aloin suurella halulla syödä. En olisi uskonut, että tein viisaasti, kun ruokatähteeni taskuuni kätkin. Tämän huomasi äitini pian, eikä hän sallinut minun syödä ihmisten nähden kirkonpenkissä.
TAAVETTI. En hengitäkkän. SELMA. Me tänne! Tule, Thekla, seiso tässä sievästi, kunnes annan sinulle viittauksen. THEKLA. Vapisenpa jo vallan, ja saatanpa kohtani hukkiolle, tiedän minä. Voi! SELMA.
Päivän Sana
Muut Etsivät